Äidin kertomus Karmasta

Karma sitä ja Karma tätä, Kuvaa kuvan perään ja ja ja :D Facebookissa on jo sataa kuvaa Karmasta omituisissa nukkuma-asennoissa ja muuten vaan ihme touhuissa. Kiva päästä tännekkin kertomaan hiukan Karmasta.

Kun Karma tuli meille, olin jännittynyt ja varautunut kaikkeen mahdolliseen, kakkapissakaaoksesta tuhoutuneisiin huonekaluihin. Vaan Karma osoitti heti alkuunsa että hän käy erittäin mielellään ulkona tarpeillaan ja on paljon kiinnostuneempi käsien ja jalkojen puremisesta kuin huonekaluista, Tietysti Karma saattaa jossain vaiheessa innostua repimään sohvaa ja unohtaa sisäsiisteyden mutta toistaiseksi olemme päässeet helpolla :D Paitsi puremisen kanssa.
 
 Alkuun Karma lopetti puremisen kun kiljaisin kovaa, mutta tyttö turtui aika äkkiä kiljahteluun ja puri entistä enemmän. Sitten kokeilimme täyttä paikallaan oloa ja hiljaisuutta, mutta Karman puruvoima kasvoi äkkiä niin suureksi että siihen oli pakko reagoida. Kiellot kaikuivat kuin kuuroille korville ja puremisesta alkoi jo muodostua ongelma. Aikani esteltyäni puremista,(mikä oli Karmasta hauska painileikki) aloimme viemään Karman omaan pesäänsä jäähylle, mikä on oikeasti auttanut nopeasti ja pureminen on vähentynyt viikossa hurjasti. Karma välillä kokeilee tietysti haukata lahkeesta mutta uskoo jo monesti kieltoa koska tietää että seuraava sana on Jäähy! Silloin joutuu koppiin pariksi minuutiksi, minkä jälkeen yritetään uudelleen leikkiä nätisti, Olen myös alkanut leikittämään Karmaa enemmän silloin kun Karma on rauhallisempi, jottei kierrokset mene heti liian koviksi.
 
 Puremista lukuunottamatta Karma on TÄYDELLINEN! Hurmaava, suloinen ja persoonallinen pentu.
Persoonaa löytyykin moneen lähtöön, välillä aivan kaheli Karma ja välillä rauhallisuuden perikuva. Kun tutkailin rotua sain sellaisen käsityksen että Bullmastiffi on aika laiska ja ehkäpä vähän tyhmä koira, jolle on vaikea opettaa asioita. Yllätyin hurjasti Karman kanssa, sillä Karma on fiksuin pentu jonka olen koskaan tavannut! Kun opettelemme uusia asioita, Karma oppii muutamalla toistolla mistä on kyse, ja näyttää selvästi nauttivan koulutustuokioista! Tietysti fiksu ja itsenäiseen ajatteluun kykenevä tyttö oppi myös äkkiä, että vaikka osaa, ei ole aina pakko totella jos ei huvita ;) En tietenkään ole vaatinut vielä ihmeellisiä asioita mutta Karma esimerkiksi istuu ennen suojatien ylitystä vaikka minä unohtaisin odottaa :D Karma pääsee kopistaan vain istumalla ja ottamalla katsekontaktin, eikä kontaktia saa rikkoa ennen kuin saa lupasanan, muuten portti menee kiinni. Tuntui aluksi mahdottomalta ajatuksenakin, saada Karma oppimaan tämä, mutta fiksu tyttö tietää jo tasan tarkkaan kuinka toimia että pääsee portista. Lisäämme saman harjoituksen myös ulko-oveen kunhan Karma vähän kasvaa. Tavoitteena on ettei ulko-ovesta koskaan mennä ilman lupaa, vaikka ovi olisi valmiiksi auki. Karma osaa jo peruskäskyjä kuten istu, katso, maahan ja seiso. Harjoittelemme myös "Jätä" käskyä ja nostan pikkuhiljaa rimaa kaikissa vanhoissa asioissa. Me harjoittelemme monta kertaa päivässä, ihan muutaman käskyn verran kerralla. Uskon että tässä on salaisuus "menestykseemme", koska treenaaminen on aina kivaa ja ei kestä kauan :)
 
Karma on oppinut myös noutamaan, ihan itsekseen. Kun heitän pallon, Karma tuo sen minulle 4 kertaa viidestä. Uskomatonta minusta! Olen todella ylpeä Karmasta ja uskon että meillä tulee olemaan hauskaa yhdessä tokotreeneissa, haussa, näyttelyissä ja kaikessa mihin ikinä keksimmekään mennä. Se onkin tärkein asiani kun harrastan Karman kanssa. Mitään emme aio tehdä hampaat irvessä ja pokaalien kiilto silmissä. Haluamme vain pitää hauskaa ja harrastaa yhdessä :) <3
 
Toivon että tämän tekstin ja Karman päiväkirjan löytää joku joka haaveilee bullmastiffin pennusta. Karma kertoo asioita omasta vinkkelistään, mutta rehellinen koira kertoo asiat niinkuin ne ovat, yhtään kaunistelematta ja kauhistelematta ;) Ensimmäisen vuoden ajan ainakin, Karma kertoo kuulumisiaan lähes joka viikko, joten vuoden kuluttua tästä blogista löytyy tekstiä monenmoisesta asiasta pikkuisen bullmastiffin elämästä :) Ainakin se, ettei Bullmastiffi ole pikkuinen, kuin pienen hetken ;) Voisin kirjoittaa romaanin näistä viikoista ja Karmasta, mutta lyhyestä virsi kaunis<3

    Näin lopuksi voisin sanoa että Karma on opettanut minulle viidessä viikossa enemmän kuin itse olen koko elämäni aikana opettanut yhdellekkään koiralle! <3

-Äiti ;)
 

Eläinlääkärissä

Heipä hei!

Lauantaina 14.6.2014 täytin 12 viikkoa ja tuli 5 viikkoa täyteen uudessa kodissani!
Juhlistimme merkkipäivää kuvauksilla ja herkkuluilla.

Olen kasvanut valtavasti viidessä viikossa! Kun tulin uuteen kotiini painoin 6.3 kiloa

Lauantaina painoin kotivaa'alla 13 kiloa. Olen myös kasvanut henkisesti, ajattelin antaa Äidin kertoa siitä vähän enemmän! Hän ei malta olla kertomatta omaa näkemystään minusta ja näistä kuluneista viikoista.

 

   Tänään kävimme siis eläinlääkärissä ja sain rokotukset. Ensin kiersimme pienen lenkin ja Äiti toivoi että pissaisin mutta ei ollut hätä. Siispä menimme sisään eläinlääkäriin. Kun menimme ovesta kuulin heti kovaa haukuntaa ja nostin vähän korviani yllättyneenä. Kävelin kuitenkin reippaasti sisään. Äiti luuli että olisin pelännyt mutta minäpä heilautin häntääni tervehdykseksi isolle berninpaimenkoiralle joka oli haukahtanut. Sitten kävimme vaa'alla monta kertaa. Se näytti ihan hassuja lukemia Äidin mielestä, Joten kävimme varmuuden vuoksi monta kertaa. Vaan oli se uskottava todeksi, 13,9 kiloa.

    

      Sitten menimme odottelemaan vuoroamme ilmoittautumiseen. Yhdestä ovesta käveli kaksi oudon näköistä koiraa. Heilautin häntääni heillekkin mutta istuin rauhassa Äidin jaloissa, Äiti kertoi koirien olevan salukeja. Korkeita mutta laihoja ja hassun näköiset huiskukorvat :D Hetken päästä iso harmaa takkuisen näköinen koira asteli sisään ja katseli minua uteliaana. Minä keskityin nameihin mitä äiti kaivoi taskustaan, ja kehui minua jatkuvasti rauhallisuudestani. Helppoa herkkua, istun vain rentona ja katson välillä Äitiä ja namia tulee lisää ja lisää! Taidan tykätä tästä paikasta!

   Ilmoittautumisen jälkeen kävimme vielä ulkona pissalla ja äiti vei minut eläinlääkärin huoneeseen. 

Siellä oli paljon outoja hajuja ja aloin hiukan hermostua. Eläinlääkäri tervehti minua ja lähti huoneesta hakemaan kummallisen koneen jolla piippasi niskaani! Siru se siellä piippaa, hän kertoi ja pyysi Äitiä nostamaan minut pöydälle. Olin hieman ihmeissäni ja jännittynyt kun eläinlääkäri alkoi tutkia minua. Yritin varmuuden vuoksi vähän näykkiä hänen käsiään, jos vaikka tämä olisikin kiva leikki. 

   Sitten hän kehui minua ja äiti halasi minua hetken, sitten sain taas kehuja vaikka yritinkin vähän rimpuilla. Lääkäri kertoi äidille rokotuksesta ja mahdollisista haittavaikutuksista. Minulta meni vähän ohi mikä se rokotus oli, mutta ei haittaa :) pääsin alas pöydältä ja lääkäri tutki vielä tassuni äitini pyynnöstä. 

Polkuanturani ovat kovin isot ja Äitini halusi tarkistaa että se on normaalia. Eläinlääkäri sanoi että minusta kasvaa iso tyttö ja sen näkee tassuista, lisäksi rodullani on yleensä isot anturat :)

  Kävimme vielä odotustilassa syömässä nameja ja Äiti jutteli tiskin takana olevan naisen kanssa ja sai papereita, sitten lähdimme autolle ja Äiti näytti kovin iloiselta ja antoi nameja :D "Hienosti meni, hyvä tyttö Karma!" hän sanoi ja nosti minut autoon. Kotona sain taas lisää nameja ja kehuja. Kävimme vielä pienen kävelylenkin ennen iltaruokaa. Onpa ollut taas mahtava päivä! Nyt voisin köllähtää nokosille ja päästää Äidin kirjoitusvuoroon! 

  Ystävällisin terveisin Karma!

Minä Kasvan

Heipä hei.
 Tänään sataa joten on aikaa taas kirjoitella kuulumisia. En tykkää sateesta! Kävin pissalla aamulla keittiön pöydän alla koska en millään halunnut mennä ulos eikä Äiti pakottanut. Pissaamisen jälkeen kyllä jouduin ulos! :( "ulkona pissataan!", Äiti sanoi. Kyllä minä sen tiedän, mutta menisi itse kastumaan kaatosateeseen kun pitää päästä vessaan. Ihmisillä on posliinipytyt. Vessa on kyllä mahtava paikka, en vaan jostain syystä saa olla siellä. Ihmisten omituisuuksia taas.

  Olen jo 11 viikkoa ja 5 päivää vanha! Painoin 11,4 kiloa viime lauantain punnituksessa! Parin päivän päästä taas näemme kuinka paljon olen kasvanut. Pantaani joudutaan säätämään melkein joka päivä. Äiti kertoi että pian on aika ostaa uusi panta ja uudet valjaat. Ruokamääränikin kasvaa kun täytän 3 kuukautta.

  Viime sunnuntaina kävimme taas koirakoulussa. Edellinen koirakoulukerta oli peruttu, joten tämä oli toinen kerta. Opettelimme taas syömään nameja, mutta kävellessä. Se oli aika hankalaa aluksi, sekä minulle että äidille. Namit putoilivat lattialle ja minä tykkään istua namin syönnin ajaksi. Väsyin aika nopeasti ja kävin nukkumaan. Ei haittaa, pentukurssilla saa nukkuakkin jos tahtoo! :)

 Maanantaina kävimme tervehtimässä isoa ja kilttiä berhandilaista, kaukasian paimenkoiraa ja kissaan!
Berhandilainen opetti minulle että kissasta ei kannata kauheasti välittää! Kävin tietysti haistelemassa mutta kissa huitaisia minua tassulla ja sen jälkeen pidin turvaväliä kummalliseen, tuijottavaan karvakasaan! Kissa olisi halunnut leikkiä hippaa kanssani mutta minua ei huvittanut. Kävin uimassa! Vesi tuntui lämpimämmältä kuin viimeksi ja se kupli hassusti kun astelin siinä! Koitin ottaa kuplia kiinni ja sain vettä nenääni! pärskis! Kohta menin jo uudestaan!

  Eilen matkustimme Bussilla! Sosiaalistamista kuulemma sekin. Äiti kantoi minut bussiin, kävin makaamaan lattialle ja sitten hetken päästä Äiti kantoi minut pois sieltä. En oikein tiennyt mitä ajatella Busseista joten yritin päästä äkkiä kauas pysäkiltä. En kuitenkaan päässyt koska Äiti jätti minut koiraparkkiin kaupan eteen. ( en ollut yksin sillä Sara oli kanssani, hänkin opettelee koiran hoitoa ja koulutusta äidin opastuksella ) Sara syötti minulle nameja sillä välin kun Äiti kävi kaupassa, sitten kävelimme kotiin.
   Illalla harjoittelimme taas sitä ettei saa purra. Ei pure! Siitä on tullut lempileikkini koska aina kun puren olen saanut siitä aina jotain hauskaa, vaikkei Äiti olekkaan niin tarkoittanut. Nyt hän kantaa minut omaan huoneeseeni aina kun puren. Se ei ole hauskaa ja ajattelin että minun on ehkä oikeasti jo aika lopettaa pureminen. Kokeilin ihan tosi tosi varovasti kättä hampaillani, hän ei kieltänyt minua ollenkaan, Mutta heti kun puristin vähänkään leukojani yhteen hän kielsi ja aloin nuolemaan kättä. Siitä sai kehuja.
  Kun joudun huoneeseeni jäähylle, pääsen aina hetken päästä pois, Äiti avaa portin kun istun hiljaa ja katson häntä. Saan tulla pois vasta kun hän antaa luvan, muuten portti menee kiinni. Hän opettaa minulle koko ajan hieman vaikeampia asioita, mutta minä nautin haasteista ja opin nopeasti :) On todella vaikeaa odottaa kärsivällisesti lupaa tulla vaikka portti onkin jo auki! :)

Ensiviikolla käymme eläinlääkärissä ja saan rokotuksen!  Nyt sadepäivän kunniaksi voisin mennä köllöttelemään sohvalle... Mukavaa sadepäivää sinullekkin!

-Karma