Paranen! :)

Heippatirallaa rakkaat lukijat!
Syksyinen ilma tuoksuu ihanalle, tekisin mitä vaan jotta pääsisin kirmaamaan metsään, pelloille, ruskalehtien sekaan. Olen oppinut tässä lepäillessäni heittämään itse itselleni lelua, tökkimään kuonollani erilaisia esineitä pyynnöstä, järsimään pahvilaatikoita yms yms. Melkoisen rankkaa tämä on, en millään jaksaisi.. olla paikoillani! Äiti kävelyttää minua pari kertaa päivässä mutta ihan liian lyhyitä lenkkejä! Tuskaa. En saa nähdä kavereita, enkä tervehtiä lenkillä ihmisiä tai koiria. Jalkani on vielä hiukan arka, mutta kävelen jo melkein normaalisti. Ainakin silloin kun joku näkee, minua vähän hävettää olla rampa. Haluaisin niin kovasti leikkimään! Mutta minun pitää toipua vielä monta monta viikkoa! :<
  Mitä hajuja ulkona onkaan, en ennen niin välittänyt niistä. Onneksi Äiti antaa minun haistella kauan pylväitä ja puita. Istun kotipihalla pitkiä aikoja ilmaa haistellen, tuuli tuo ihania tuoksuja luokseni.
  Äiti lähtee nykyään pois kotoa ilman minua usein. Ei ole reilua. Ennen pääsin hänen mukaansa lähes kaikkialle mutta nyt ei enää. Sitten minä itken. Tuntuu pahalta ettei mennä enää koirapuistoon, hakumetsälle tai näyttelyihin. Ennen teimme niin paljon kaikkea jännittävää yhdessä! Äiti sanoi että tämä on vain väliaikaista mutta aika on minulle aika vieras käsite, ja olen hyvin hämmentynyt. Kerron äidille monta kertaa päivässä että rakastan häntä, varmuuden vuoksi. Äiti halaa minua ja sanoo; niin minäkin sinua. Kunpa aika menisi nopeammin!

Röntgenkuvaus ja leikkaus

Heipä Hei!
Karma on toipilaana leikkauksen jälkeen ja saan taas päivitellä kuulumisia Karman puolesta. Tosiaan Karma on satunnaisesti "ontunut" oikeaa etujalkaa, ja päätimme tutkia asian perinpohjin ja varasin ajan mevettiin ortopedille. Minua ohjeistettiin pitämään Karma levossa lääkäriaikaan asti, mikä oli aika haastavaa meille kaikille. Karma on niin vilkas ja energinen koira, että 1,5 viikkoa levossa sai sekä minut että Karman vähän "sekoamaan" ;) no nyt sitten viime torstaina pääsimme eläinlääkäriin ja ensin kävelytin karmaa edes takaisin käytävää pitkin, sitten ortopedi tutki Karman päästä varpaisiin pöydällä. Hän huomasi hiukan poikkeavuutta jo käsin kokeilessa kyynärpäästä ja aloin jo hiukan huolestua.
  Siirryimme röntgenhuoneeseen, Karma sai rauhoittavan ja nostimme hoitajan kanssa pikkutytön (37 kiloa) pöydälle röntgenkuvia varten. Minut lähetettiin ulos huoneesta odottamaan.. ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen pääsin lääkärin kanssa ihmettelemään röntgen kuvia. Ensin kävimme läpi takajalkojen kuvat, kaikki oli ok. Sitten lääkäri sanoi "mutta" ja jalkani meinasivat pettää alta. Tärisevällä äänellä sanoin lääkärille etten halua mitään huonoja uutisia. Lääkäri oli pahoillaan, mutta huonot uutiset oli kerrottava  kuitenkin. Oikean etujalan kyynärpäästä näkyi luutumishäiriö ja kaareutunut värttinäluu. Pitkän keskustelun jälkeen minulle selvisi että kyseessä on synnynnäinen vika "ununited processus anconeus" irtopala. Itkuhan siinä tuli kun ymmärsin että kyseessä on ongelma mikä tulee vaivaamaan karmaa lopun elämää jollain lailla. Nivelrikkoa tulee jossain vaiheessa elämää.
   Kaareutuneen luun hoitoon lääkäri suositteli leikkausta. Hän katseli aikataulujaan ja sovittiin leikkausaika heti seuraavalle päivälle. Kotona yksi Uneton yö, huoli karkotti nukkumatin ja aamuyöstä   Karma herätti jatkuvasti kun tahtoi pissalle ja häröili muutenkin lääkehuuruissa :/
  Vein Karman aamulla mevettiin, tyttö leikattaisiin jossain vaiheessa päivää. Leikkaus parantaisi huomattavasti kyynärpään tilannetta ja auttaisi jalkaa kasvamaan suoraan.
  Koko tuskaisen päivän odotin soittoa että saisin hakea tytön kotiin. Kuuden aikaan illalla en kestänyt enää ja soitin itse mevettiin, hoitaja sanoi ensin että Karman voi jo tulla hakemaan, mutta sitten tiedusteltuaan asiaa hän sanoi että voisin hakea Karman 19.30, tyttö oli vielä nesteytyksessä heräilemässä. Lähdin kuitenkin aika pian ajelemaan kohti asemaa koska en enää kestänyt olla kotona, ahdistus oli valtava. Hoidimme paperit ja jäin odottelemaan että näkisin koirani jälleen ( Leikkaus maksoi 680€, sisältäen kaulurin ja kipulääkkeet, edellisen päivän kaikkien jalkojen röntgenkuvaus kustansi 280€ ,edullista mielestäni, sillä maksoin univetissa korvien tarkistuksesta kerran 220€ )
  Vihdoin ovi aukeni ja pääsin Karman luo. Hetken halittuamme juttelin hoitajan kanssa joka opasti vielä hoidossa ja auttoi kantamaan tokkuraisen Karman autoon. Leikkaus oli onnistunut, nyt alkaisi pitkä toipumisprosessi, kuukausi vain rauhallista ulkoilua hihnassa :S
   Ensimmäinen yö meni tietysti taas lääkehuuruissa ja krapulassa, nukuin Karman vieressä ja yritin pitää tytön rauhallisena. Aamulla Karma alkoi selvästi toipumaan, kävi pissalla ja söi ja joi :) nyt leikkauksesta on kaksi päivää ja täällä riehuu iloinen kolmijalkainen bullmastiffi! Varaa jo jalalle paikallaan ollessaan ja haluaisi kovasti leikkiä! Sohvalle pitäisi päästä ja muutenkin Karma pitää minut nyt aika kiireisenä, kokoajan pitää vahtia ettei tyttö satuta itseään. Kaluria Karma vihaa, käytämme sitä ainoastaan silloin kun Karma lepää häkissään. Häkissä olemisesta Karma ei myöskään tykkää, mutta kaikki tehdään tytön omaksi parhaaksi vaikkei hän sitä ymmärräkkään. Karma yrittää jo juosta ja hyppiä, häkki on tällä hetkellä ainoa turvallinen paikka tytölle. Tänään Karma alkoi yhtäkkiä jättää jälkeensä veritippoja ja pelästytti minut pahanpäiväisesti, onneksi tikit olivat ehjät ja verenvuoto johtuikin juoksusta. Pieni vauvamme on nyt teinityttö! :)
  Kuukauden päästä mennään kontrolliin ja ollaan taas viisaampia, siihen asti vain lepäämme ja toivomme että leikkaus onnistuu ja jalka kasvaa suoremmaksi! Tulevaisuutta ei kukaan tiedä mutta teemme kaikkemme jotta Karma pystyy elämään normaalia onnellista koiran elämää!
Kuvia en viitsi laittaa, sillä potilas vain mököttää kameralle vaikka muuten onkin jo ihan iloisella tuulella! :)

Terveisin; Karman Äippä