10 viikkoa :)

Olen tänään 10 viikkoa vanha! olen ollut kolme viikkoa perheeni kanssa. Kaikkea mahtavaa on ehtinyt tapahtua ja olen oppinut paljon asioita. Hyviä ja Huonoja asioita äidin mielestä;

Hyvät asiat:
Osaan jo monta erilaista käskyä; Tänne, istu, maahan, ylös, katso, irti
Osaan noutaa lelun
Osaan istua odottamaan ennen kun saan ruokakupin lattialle.
Osaan tehdä tarpeeni pihalle (enimmäkseen)
Osaan olla autossa hienosti
Osaan kävellä lenkillä useimmiten reippaasti
Osaan olla hurmaava ja suloinen.

Huonot asiat:
Osaan purra salamannopeasti ja todella kovaa
Osaan hypätä sohvalle
Osaan olla tottelematta jos minulla on parempaa tekemistä
Olen supertaitava löytämään käpyjä, kaarnan paloja, tikkuja, lehtiä, yms. aarteita
Osaan nielaista ne kokonaisena

Viime viikon sunnuntaina kävimme koirakoulussa. Paikan nimi on Heiluva Häntä. Koirakoulu on mahtava paikka! Siellä on muita pentuja, mutta en saa leikkiä heidän kanssaan. Siellä leikitään omistajan kanssa ja syödään nameja! Siellä opetetaan koirien omistajille antamaan meille nameja ja leikkimään meidän kanssa! Huomenna mennään taas koirakouluun, odotan sitä innolla! Äiti sai sieltä jonkun kummallisen kapistuksen mistä kuuluu naks. Opin nopeasti että aina kun naksahtaa saa namin! :)

Sain pihalle uuden lelun. Se on oikeasti lasten lelu, ja kuuluisi leikkimökkiin, mutta minä sain sen omiin leikkeihini. Se on mahtava kapistus. Sitä voi purra, sen kanssa voi painia ja sen sisälle voi mennä :) Se on putki! En ole agilitykoira mutta hauskaahan tämä on, vaikken aikuisena enää mahdu tänne. Aion kuitenkin pitää hauskaa niin kauan kun voin :)

Kävin viikolla tapaamassa veljeäni ja hänen perheensä toista koiraa, aikuista labradoria. Minusta oli mukava nähdä veljeäni ja iso musta kaveri oli oikein hauskaa leikkiseuraa myös. Veljeni yritti esittää vähän kovanaamaa kohdatessamme mutta suotakoon se nuorelle urokselle :) pitäähän äijäilyäkin harjoitella! Leikimme hippaa ja painimme kuten ennenkin, mutta emme ihan niin paljon kuin pienempinä.
Osasin myös käyttäytyä hienosti kyläillessä, tosin pissin muutaman kerran innoissani lattialle. Siellä ei ollut pihaa, ja asuntoon mentiin hissillä. Haistoin veljeni tuoksun enkä edes huomannut jännittää Hississä olemista. Äiti ja veljeni omistajat juttelivat joivat kahvia ja saimme touhuta keskenämme.

Niin tosiaan, opin hyppäämään sohvalle. Aluksi minut nostettiin sohvalta pois, mutta olin niin sinnikäs että Äiti ja Isä keskustelivat ja päättivät että saan olla sohvalla JOS olen nätisti. Ainahan minä olen! ;) Sohvalla on mukava kölliä ja katsella telkkaria. Sohvalla on ihanaa nukkua äidin tai isän sylissä. Alan olla jo nyt aika iso syliin, parin kuukauden päästä en enää mahdu millään ainakaan äidin syliin. Nautimme siis kaikki näistäkin hetkistä, vielä kun voimme.

Tänään kävin taas eläinkaupassa, niinkuin joka viikko lauantaisin. Äiti osti minulle valjaat, herkkuja ja kävin vaa'alla. 9,3 kiloa! kasvan hienosti :) Perheeni keskimmäinen lapsi oli mukana eläinkaupassa, hän ei kyllä osannut käyttäytyä yhtään! Hänellä se hihna pitäisi olla, säntäillä nyt noin joka paikkaan ja pitää hirveää meteliä :D Äiti naureskeli hiukan pojalleen ja kehui, onneksi MINÄ osasin olla hienosti! :)

Tänään kävimme kävelyllä, minä, äiti, keskimmäinen poika ja vauva. Vauva pääsi taas reppuun koska hän ei osaa kävellä, keskimmäinen juoksi edelläni koko ajan ja minua ärsytti. Yritin tietysti juosta hänet kiinni. Puolessa välissä lenkkiä sain hihnani solmuun puskan ympäri ja menin hiukan paniikkiin. Äiti tuli irroittamaan hihnaa mutta se ei ollut helppoa painava rinkka selässä. Poikakin tuli auttamaan ja sitten onnistuin kierimään hihnan hänenkin jalkojensa ympäri :D huhhei, mikä piirileikki. Äiti ei ollut enää kovin iloinen, mutta päätti nollata tilanteen ja syöttää minulle pari namia. Ja matka jatkui kotiin päin. Kamppasin pari kertaa itseni, onkohan nämä uudet valjaat sittenkään niin hyvä juttu. Äiti nauroi ja kehui hienoista kuperkeikoista! Pah..
Oli aika rankka lenkki joten väsyin kovin. Äiti leikkasi vielä kynteni ja antoi iltaruoan. En edes jaksanut syödä kaikkea vaan päätin että parempi käydä nukkumaan. Ensiviikolla kuulemma matkustamme bussilla ja loppuviikosta saan matokuurin. Kummallisia juttuja. Öitä vaan teillekkin :)

-Karma

Kasvattajan luona, leikkiä kaverin kanssa, uimassa, seiso!

Wuf!
Ei ole ennättänyt moneen päivään kirjoitella, on ollut niin paljon kaikenlaista! Enimmäkseen löhöilyä, sillä aurinko paistaa ja on liian kuuma tehdä mitään :D onnellisena makoilen varjossa ja seuraan perheeni touhuja. Välillä yritän leikkiä heidän kanssaan mutta he eivät vieläkään anna minun purra! :( en enää yritä koko ajan haastaa heitä purupainiin, mutta muutaman kerran päivässä on pakko yrittää!
   Maanantaina, muutama päivä sitten kävimme kasvattajan luona. Tervehdin häntä kuin olisimme olleet erossa vuosia! Vain reilun viikon, mutta halusin näyttää että minulla on ollut ikävä. Menimme sisälle ja siskoni tulivat heti vastaan tervehtimään. Ja tietysti "isoveli", 8kk vanha bullmastiffijättiläinen :) isoveljeä tervehdin portin läpi ja siskojen kanssa aloimme ottaa mittaa toisistamme, äidin ja kasvattajan jutellessa. Ensin painimme kaikki vastaan kaikki, mutta sitten minusta tuntui että siskot yrittävät päteä minulle ja laitoin heidät yksitellen ojennukseen. Sitten kuljeskelin ylpeänä häntä ja nenä pystyssä ja jatkoin leikkiä :D Kävimme myös pihalla isoveljen kanssa, ihmettelemässä kaivinkonetta! Kaikkea erikoista täytyy päästä aina tarkastelemaan jos vain on tilaisuus! Olen vielä niin pieni, etten osaa oikein pelätä jos ihmiset ja eläimet ympärilläni pysyvät rauhallisina :) kävin vielä leikkimässä siskojen kanssa sisällä ja sitten olikin jo aika lähteä kotiin. Matkalla jyrähteli ukkonen ja satoi vettä, en edes viitsonyt ulista sillä olin väsynyt painimisesta ja reissusta. Hyvä näin, sillä äidillä oli täysi työ keskittyä ajamiseen.
   Seuraavana päivänä perheeni isommat lapset menivät päiväkotiin ja eskariin ja saimme löhöillä pihalla äidin ja vauvan kanssa. Kyllä ihmiset ovat mahtavia kun ovat keksineet laittaa riippumaton lastenrattaiden alle! Kyllä kelpaa.

Vaan eipä mennyt kauan kun sain kaverin kylään, sehän on se sama amstaffityttö! Voi miten olisi taas kiva painia kanssasi, mutta minua väsyttää. On liian kuuma! Jos vähän kuitenkin! Kohteliaisuudesta vierasta kohtaan painimme muutaman erän mutta sitten menin nukkumaan omaan boxiini jotta sain kunnon päikkärit! Kaverilla riitti kyllä virtaa, mutta hän onkin jo melkein puolivuotias. Kuukauden päästä olen tarpeeksi iso sanomaan kaverille että leikki loppuu nyt, minä lepään :)
   Lähdimme yhdessä autoajelulle, äiti puhui uimisesta. En tiennyt vielä mitä se on, mutta kuulosti mukavalta. Emme kuitenkaan löytäneet sitä paikkaa missä olisi voinut uida, joten veimme kaverin bussipysäkille ja lähdimme kotiin. Yritämme joku toinen kerta uudelleen.
   Eilen keksin uuden hauskan lelun! Limupullo! Mahtava kapistus, kun sitä yrttää purraa se karkaa ja sen voi saalistaa! Ja se kolisee kivasti. Ihmekkös että limupulloja on keittiössä laatikko täynnä.. Hyvä että niitä on niin paljon, minusta on kiva hakea pullo ja aloittaa leikki! Äiti yleensä irrottaa paperin pullosta puolestani, mutta ei tarvitsisi. Osaisin sen kyllä itsekkin!  Oli kuuma päivä emmekä tehneet mitään erityistä, leikimme tietysti ja kävimme kävelyllä mutta muuten oli ihan normaali päivä. Kävelyllä käyminen alkaa jo sujua hienosti, alan ymmärtää että silloin on tarkoitus kulkea reippaasti eteenpäin ja pysähtyä välillä haistelemaan juttuja, mutta ei istahtaa eikä mennä pötkölleen! :)
   Tänään menimme nyt sitten uimaan! Isot pojat ovat päivähoidossa ja lähdin äidin, vauvan ja isän kanssa heti aamusta liikenteeseen, ulisin taas pienen hetken, mutta suurin osa matkasta meni mukavasti. Jätimme auton parkkiin Ja kävelimme ison ihmisten uimarannan viereen, varjoisaan metsikköön missä oli ihan mukava pieni hiekkaranta. Enimmäkseen mutaa ja isoa soraa, eikä ihmiset halua uida sellaisissa paikoissa. Koirat eivät saa uida ihmisten hienoilla hiekkarannoilla, emmekä me haluaisikaan sillä usein ne ovat liian aurinkoisia paikkoja ja ympärillä on liikaa väkeä ja melskettä!. Kukas siinä voisi keskittyä uimaan, en minä ainakaan. Vaan enpä taida enää mennä uimaan muutenkaan, kukaan ei kertonut minulle että siinä kastuu! Yäk! Ja vesi oli kylmää. Kahlasin vähän mutta en yrittänyt uida yhtään. Ei äitikään uinut, kahlasi veteen vain jotta saisi minut sinne. Menkää itse uimaan jos haluatte, minä pyörin tässä mudassa mielummin! Lähdimme kävelemään jäätelökioskille. Perille päästyämme olin jo ihan väsy ja nukuin mukavat päiväunet puun varjossa viileällä nurmikolla. Ihanaa! Nukuin niin sikeästi etten edes huomannut pyytää jäätelöä! Heräsin vasta kun äiti kantoi minut autolle. Kotona laiskasti lekottelin hetken pihalla varjossa, mutta oli kuitenkin aika kuuma joten kömmin sisälle viileään. Vielä koko päivä aikaa keksiä koiruuksia, nyt on parempi levätä kunnolla! Illalla harjoittelimme seisomista! Omitusta touhua. Äitini ei kuullemma ole koskaan opettanut koiraa seisomaan käskystä, joten tämä on meille kummallekkin uutta!

    Mutta saan nameja joten mielelläni harjoittelen :D Kivaa yhdessäoloa, siitä kaikki koirat pitävät! 

 Parin päivän päästä aloitan koirakoulun! Jännittävää! Viimeistään sitten minulla on taas jänniä tarinoita kerrottavana! Varokaa muuten punkkeja, minä syön valkosipulia jotta verenimijät pysyvät loitolla! Muistakaa myös ottaa rennosti, kuumalla ilmalla ei kannata hötkyillä!

T. Karma

Pureminen, istuminen, katsominen, EI.

Karma täällä taas kertoilee kuulumisiaan :)
Olen jo kotiutunut. Ruoka maistuu ja riehun. Äitini on alkanut komentaa minua... olen hiukan hämilläni.
Miksei saa purra? Mikä kumma on ei? Kun pureskelen lelua se on ok ja saan kehuja. Kun pureskelen Äitiä hän kiljahtaa kovaa. Päästän irti, hän kehuu ja paijaa. Innostun ja nappaan paidan hihasta kiinni, hän sanoo EI. en kuuntele vaan jatkan, en tiedä mikä on ei. Ei, ei ei!!! Lopetan puremisen ja katson häntä hämilläni. Saan taas kehuja ja lelun, kehuja kun puren lelua. En millään vain ymmärrä miksi jotakin saa purra ja jotakin ei. Mutta lelut selvästikkin ovat sallituja, ja tietysti kaikki syötävä. kuten kävyt, kivet, kasvit. Ai, ei? Äitini sanoo että opin pian :) Jes. Jos vielä kerran kokeilen näykkäistä kädestä, teen sen hellästi :) Näin minä leikin. Ja opin leikkiessäni.

    Eilen tapasin uuden ystävän, 4kk vanhan amstaffitytön. Kun näin hänet ja hänen mahtavat lepattavat korvansa innostuin, mutta lähestyin häntä varoen. Äiti ja amstaffin omistaja ovat kavereita ja kohtasimme minun takapihallani. Kaveri halusi leikkiä, niin minäkin. Siitä alkoi loputon paini ja hippa! Mahtavaa! Olen pienempi, mutta sinnikkäämpi! Höh.. En millään onnistunut kumoamaan kaveria, mutta ehkä ensikerralla :D

    Karma, katso! Äiti sanoo.. Mitä, tuumin minä ja katson silmiin. Hyvä tyttö! Juustoa, nam! Tämä on hauska leikki! Katson ja saan namin! Katson ja saan namin! Istu, katso, nami! Jee! Tämä on hauskaa! Istuminen on helppoa. Tiedän mitä se tarkoittaa ja minusta on mukava istahtaa muutenkin! Näin sitä oppii kaikenlaista! Nyt emme opettele uusia asioita vielä. Tässä on vielä ihan tarpeeksi, kun vielä pitäisi opetella paljon kaikenlaista mitä EI saa tehdä. Ei on tyhmä sana, siitä en tykkää. Mutta kaikki muut pyynnöt kyllä täytän iloiten! Ellei minulla ole juuri jotain parempaa tekemistä!

    Vietin ensimmäisen yöni yksin alakerrassa. Jäin boxiini nukkumaan, mutta portti jätettiin auki. Yö meni mukavasti. Löysin hyvän pedin! Onnistuin kiipeämään vauvan sitteriin, siitä äiti löysi minut aamulla :D Hän oli kovin huvittunut ja kiirehti ottamaan valokuvaa!

Päivällä harjoittelimme pihan siivousta! Autoin kaikessa. Keräsimme leluja, tarkistin hampaillani lehtienkuljetuskorin kestävyyden, haravoimme! Haravointi on kivaa! Voisimme haravoida joka päivä! Haravointi on sitä että ensin roikun hampaillani haravassa ja pyörin edessä, sitten saan luun palkaksi ja menen varjoon syömään sitä, kun Äiti jatkaa haravan kanssa heilumista. Hauskaa, eikö!

  Myöhemmin kävimme mummolassa, automatka oli kamala. Tai oli aluksi.. Äiti luuli ottaneensa vahingossa mukaan orangin eikä koiraa :D tai niin hän vitsaili. Loppumatkasta rauhoutuin. Ei tämä niin kamalaa ole, tuumin ja kävin rauhassa makaamaan. Ja hetki siitä, olimme perillä! Äiti nosti minut autosta... Eikä laittanut hihnaa! Mitä ihmettä! Kävelin varovasti äidin kannoilla portaat ylös, Sara avasi oven. Arasti astelin sisään, mummo tervehti minua ja Sara paijasi minua. Kuulin miehen äänen, kuka tuli..? Tulehan näyttämään sitä elukkaa! :/ Menin tervehtimään, Ukki nousi sohvalta ja paijaili minua, kutsui mopsiksi! Mummo nauroi että suutun kun minua nimitellään, mutta en minä suuttunut. Nautin vain huomiosta ja rapsutuksista, tämähän on kiva paikka.

   Sain vettä ja menimme ulos tutkimaan pihaa. Sain taas olla vapaana, koska mummolla on iso piha eikä naapureita tai autoteitä ole lähellä. Pääsin leikkimään Saran kanssa! Sara on äitini pikkusisko, erittäin kiltti ja eläinrakas tyttö. Leikimme narulelulla ja menin piiloon terassin alle. Silloin äitini tuli jo hädissään luokseni, hän pelkäsi että jään pannastani jumiin enkä pääse pois ahtaasta paikasta. Huhhuh, minunkin tuli jo hätä ja ryömin äkkiä äidin luo. Minusta on tullut mammanhauva<3 Leikin vielä hetken ja sitten jatkoimme matkaa, eläinkauppaan! Automatkalla yritin taas vähän matkia mölyapinaa aluksi, mutta päätinkin ottaa torkut. Hiukan ajelua ja olimme perillä. Myyjä kysyy; voisinko olla avuksi. Luut ovat loppu ja minut pitää punnita, yritän kertoa, mutta ei hän näe minua tiskin takaa. Namivarastoakin voisi täydentää. Äiti yritti tilata minulle lihaa mutta myyjä oli ilmeisesti aloittelija, eikä oikein tiennyt kuinka lihatilaus tehdään, joten käymme toisessa eläinkaupassa ensiviikolla.

Kävin vaa'alla, 7,3 kiloa. Kasvan hienosti :) Olen tänään muuten 8 viikkoa vanha!
Illalla kävimme vielä kävelyllä ennen iltaruokaa. Tervehdin toisia naapureita ja heidän ystäviään ja Äiti kertoi blogistani. Toivottavasti he Tulevat lukemaan, jättäkäähän viestiä sitten! :)
 
huhhuh, aika paljon tekstiä taas parilta päivältä! Pitäisi ehkä yrittää jatkossa keskittyä enemmän olennaiseen :) Huomenna on sunnuntai ja lepopäivä. Maanantaina menemme tapamaan kasvattajaa, kaksi siskoistani ovat vielä siellä ja haluan ehdottomasti päästä leikkimään ja näyttämään mitä olen reilun viikon aikana oppinut! Kirjoittelen sitten taas! Kauniita koiramaisia unia ja ruttunaamojen kuvia<3

Eläinkaupassa ja seuraava aamu

Heipä hei :)
Eilen siis kävimme eläinkaupassa! Autoilu häkissä oli minulle suoraan sanottuna järkytys. Ulisin häkissä, en tykännyt yhtään. Itkin niin sydäntä särkevästi että Äiti meinasi kääntyä takaisin kotiin. Onneksi ei kääntynyt sillä kun pääsimme eläinkauppaan, olin jo aika rentounut jonkin verran. Eläinkaupassa oli mahtavaa! Vähän jännitti mutta mukava myyjä antoi minulle herkkua, supermahtava paikka! Paljon tuoksuja ja juttuja jokapuolella. Äiti vei minut vaa'alle. aluksi nostin tassun vaa'alle, sain kehuja. Kummallinen kapistus, mutta uskalsin mennä kokonaan vaa'alle, Äiti irroitti pantani ja antoi juuston palan. 6,7 kiloa! (olen 7vk ja 4päivää vanha) Olen kasvanut hienosti vaikken ole syönyt kunnolla alkupäivinä. Minun painoni pitäisi nousta n. kilo viikossa. Se on aika paljon. Ihmisvauvat kuulemma kasvavat n. kilon kuukaudessa.
    Äitini katseli minulle valjaita, mutta minä näytin siltä kuin olisi pissahätä joten lähdimme kiireenvilkkaa ulos. Siitä ei ollut apua sillä parkkipaikalle en osannut pissata. Olen nyt tottunut hienosti hiekkaan ja nurmikkoon, asfaltti ei vaan houkuttanut pissaamaan. Oli aika mennä kotiin. taas autoon! Kotiinpaluu sujui jo helpommin, vaikka yritin tietysti vähän huudella, jos vaikka pääsisin etupenkille ;) olen joskus hiukan  kiero. Kuitenkin  kakkahätä yllätti kesken matkan ja oli pakko.
   Äitini ei ollut vihainen, hän nosti minut autosta ja houkutteli kotiin, juoksin tietysti iloisesti sisään. Siellä ei ollut ketään, jäin yksin odottamaan että Äiti siivoaa sotkuni. Odotin hienosti ilman itkuja, olin niin helpottunut kaiken seikkailun jälkeen kotona olemisesta etten edes huomannut olevani yksin. Iskä tuli kohta luokseni yläkerrasta, hän oli laittamassa lapsia nukkumaan. Siksi talo oli niin hiljainen! Menin pian huilimaan pesääni, odottelemaan että on iltaruoan aika.
  Syötyäni ja ulkoituani oli aika käydä nukkumaan. Äiti jo toivoi, että nukkuisin omassa pesässäni rauhallisesti, mutta.. noh, haluan vielä nukkua "mamman kainalossa" ja olen niin suloinen että  äitikin mielellään nukkuu kanssani. Minun täytyy kyllä pian alkaa harjoittelemaan yksin nukkumista, sillä Perhe nukkuu yläkerrassa ja minä alakerrassa. Ei tässä ole vielä kuitenkaan kiire, olen ollut perheeni kanssa vasta 4 päivää tänään.


    Yö meni siis mukavasti Äidin tukan seassa, tyynyn päällä kuorsaten, piereskellen ja pyörien :) Nukuin nätisti koko yön, enkä pissinyt tai kakkinut sisälle. Isä heräsi töihin lähtiessään muita aiemmin ja päästi minut ulos, olikin jo kova hätä! Opin kovaa vauhtia sisäsiistiksi, perheeni on siitä kovin iloinen!
       Aamuruokien jälkeen äiti ajatteli että voisimme käydä kävelyllä. Ensin hän haki vauvan rinkan, mitä halusin pureskella heti. Ei ei ei, ei niin saanutkaan tehdä :( sitten äiti puki lapset, ilma on vielä viileä. Aikansa touhuttuaan ja laitettuaan vauvan rinkkaan, hän kutsui minua. Istuin hienosti ja sain hihnan kaulaani. Olin iloinen, sillä olen jo oppinut että hihnassa pääsee tutkimaan ulkomaailmaa. Äitini hämmästyi ja kehui minua. Vielä kolmevuotiaalle kengät oikeisiin jalkoihin ja rinkka selkään; ovi aukeaa!
      Tervehdin nätisti naapureita, mutta nopeasti, sillä Äiti hoputti. Aikani siinä intoilin ja pyörin kuin väkkärä, mutta päästyämme metsän laitaan innostuin ja valpastuin selvästi. Mahtava paikka! Pysyin polulla enkä poukkoillut enää, vauhtini kiihtyi. Olenhan bullmastiffi, "metsänvartijan koira", rakkaus metsää kohtaan on sisälläni valmiina, vaikka olenkin vielä pentu. Kiersimme pienen, n. 5 minuutin lenkin pikkuisessa metsässä. Innostuin jo vetämäänkin, eikä Äiti estellyt. Hän oli iloinen reippaasta askeleestani. Kunhan lenkkeily sujuu reippaasti, alamme opetella oikeaoppista kulkemista :)
   Nukuttuani pienet torkut ja pissatuksen jälkeen äiti yritti opettaa minulle kontaktin ottamista. Hän antoi namin aina kun katsoin häntä silmiin. Onnistuin muutaman kerran, mutta juuston haju käsissä oli niin vastustamaton että mielummin haistelin niitä ja nuoleskelin ahkerasti. Ei se mitään, sillä hiljaa hyvä tulee. Harjoittelemme pieniä hetkiä kerrallaan, vähän joka päivä.  Harjoittelemme peruskäytöstapoja, mutta usein leikkien ja saan kehuja tehdessäni oikein :) nyt äiti on alkanut kieltää puremisen. Aina kun puren, käsiä, kenkiä, lahkeita tai pohkeita, hän kieltää ja tarjoaa minulle omaa leluani. Pureminen on hyväksi, kunhan vain malttaisin pureskella sallittuja asioita :D nyt puren kaikkea mahdollista.
    Siitä tulikin mieleeni, nyt onkin  ruoka-aika! Äiti jakaa päiväannokseni vielä kahteen osaan, muuten noudatammekin jo ruokalistaani. Nyt syömään!

-Karma

 

Arki Alkaa

Olen kuulemma alkanut kotiutumaan. Sen huomaa siitä että olen alkanut näyttämään todellista luonnettani enemmän. Myös ruokahaluni alkaa palaamaan, en ole syönyt juuri mitään moneen päivään. Pentutestauksessa minusta sanottiin, että olen vilkas, taistelutahtoinen ja terävä. Paljon muutakin, mutta en nyt muista kaikkea. Haluan siis tutkia kaikkea mahdollista, painia, purra ja höyrytä kokoajan :) Onneksi omistajani tietää luonteeni, eikä ole pelästynyt yhtäkkistä muutosta käytöksessäni.
 Minulla on oma tila portaiden alla missä lepään ja syön ja leikin yksikseni. Siellä saan olla rauhassa, koska talossa on leikkiviä lapsia jotka häiritsisivät untani jos nukkuisin esim. olohuoneessa. Toisaalta minä myös häiritsen lasten leikkimistä koska tykkään vielä hyppiä ja purra paljon. Saan tietysti leikkiä heidän kanssaan kun olen rauhallinen ja tilannetta valvotaan. Joskus harmittaa kun portti suljetaan ja yritän vinkua pois, mutta portti aukeaa vasta kun olen rauhallinen. En enää niin paljon jaksa vinkua, koska siihen ei kuitenkaan reagoida.
  En ole joutunut olemaan vielä yhtään yksin, pian sitäkin harjoitellaan. Päivä sen jälkeen kun olin kotiutunut, perheen vanhin poika sairastui ja joutui sairaalaan. Häneltä leikattiin tulehtunut umpilisäke ja perheen äiti oli tietysti yön sairaalassa pojan kanssa. Olin isän ja pienempien poikien kanssa, koko yön ilman äitiä ja pärjäsin hienosti! Nyt minua on vaikea jättää harjoittelemaan yksinoloa, koska pojan pitää toipua leikkauksesta. Hän joutuu makamaan sohvalla lähes kokoajan, eikä pysty leikkimään kanssani :( kurjaa, sekä hänelle että minulle. Onneksi saan rapsutuksia kun menen nätisi sohvan viereen istumaan.
  Olen käynyt kerran päivässä lenkillä hihnassa, se on hiukan hankalaa vielä enkä oikein tiedä miten minun kuuluisi kulkea, tai mihin suuntaan. Mutta tiedän jo, koska käännytään kotiin päin ja silloin kävelen reippaammin. Kyntenikin leikattiin eilen, se ei ollut mukavaa. Mökötin hetken äidille sen jälkeen, mutta harmi unohtui nopeasti!

Veljeni kävi kylässä tänään, mahtavaa! Saimme taas painia täysillä ja tappelimme leluista! Alkuun olin ihmeissäni siitä kuka tuli, veljeeni on tarttunut vieraita hajuja hänen uudesta kodistaan. Hetken haisteltuamme aloitimme kuitenkin tunnin mittaisen hippa-paini-vetoleikki-session ja meillä oli kovin hauskaa! Nukahdimme molemmat yhtäaikaa, ja nukkuessani veljeni oli lähtenyt takaisin omaan kotiinsa.

Opin vihdoin lisäämään kuvia :) Ensimmäisessä leikin Veljeni kanssa, toisessa syön luuta leikkimökissä
ja viimeisessä on Äidin askartelema ruokalista. Olen syönyt neljä kertaa päivässä mutta nyt hissukseen siirrymme kolmeen ruokailukertaan. Koska olen isoksi kasvavaa rotua, tarvitsee perheeni kiinnittää erityistä huomiota minun ruokaani, varsinkin pentuajan. Tarvitsen laadukasta nappulaa juuri oikean määrän. En saa olla lihava, koska ylipaino on haitallista kasvulleni, toisaalta jos en saa tarpeeksi ruokaa, en kasva. Tarvitsen myös vitamiineja ja öljyjä. Omistajani onkin käynyt paljon keskustelua kasvattajan kanssa, jotta ruokkisi minua juuri oikein :)
   Kohta lähdemme ajelulle eläinkauppaan, jotta minulle tilataan jauhelihaa ja pääsen vaa'alle! On tärkeää tietää kuinka paljon kasvan, ja minut punnitaan joka viikko. Lisäksi minun täytyy käydä paljon monenlaisissa paikoissa ja kokea monenlaisia asioita jotta opin kunnolliseksi koirakansalaiseksi! Mutta kerron tuosta myöhemmin, ihan oman tarinan :) Nyt nukun hetken jotta jaksan seikkailla!

wuf wuf! T: Karma

Uusi koti

Tänäänhän se muuttopäivä koitti :) Minähän en oikein ymmärtänyt että tänään se tosiaan tapahtuu, perheeni saapui aamulla luokseni, ensin vähän leikittiin ja juteltiin. Sitten kasvattajani ja uusi omistajani täyttelivät papereita ja räpsittiin muutama kuva :D siinä keräiltiin tavaroita kasaan ja minä tuumin ettei minua tässä enää tarvita, käyn sohvan nurkkaan nukkumaan! Mutta ehei, uusi äitini tulikin hakemaan minut ja napsautti hihnan kiinni kaulapantaani! Pääsin ulos ja siellä sain tassutella ihan ensimmäistä kertaa hihnassa! Ihmisiä vähän jännitti mutta minä rauhallisesti tallustelin aikani, lorotin pissat ja sain tietysti kehuja! Sitten oli aika lähteä, autossa vasta tajusin että nyt se sitten lopultakin tapahtuu! Itkeskelin hiukan jännitystäni ja ikävääni, mutta omistajani sylissä rauhoituin silityksiin ja nukahdin. Ajomatka meni mukavasti, otin rennosti ja vedin zetaa! Kuulemma kuorsaan :D
      Pääsimme kotiin ja tutustuin uuteen kotiini, pihaan ja leluihin. Voi miten paljon leluja täällä onkaan! Kaikki eivät taida olla minulle, mutta pidän niistä silti! Pihalla on nurmikkoa, kalliota, puulaatoitus, hiekkalaatikko ja aivan mahtava koirankoppi! Sehän oli ennen lasten leikkimökki, mutta otin sen omakseni. Ainakin se on nyt myös minun leikkimökkini.

     Näytin heti omistajalleni että olen fiksu koira ja teen mielelläni tarpeeni ulos, jos hän vain päästää minut sinne usein. Nyt on jo ilta ja olen pissinyt ja kakkinut vain ulos ja olen saanut hurjasti kehuja ja vähän namia juustoa! Olen leikkinyt vauvan kanssa joka ei kaiketi pidä minusta, hän tönii minut kauemmaksi aina kun yritän pussata.. No ehkä sitten kun me kumpikin hieman kasvamme, meistä tulee hyvät ystävät! Huomenna tapaan perheen isommat lapset ja pääsen lenkille, harjoittelemme myös autoiluun tarkoitetussa häkissä olemista! Se on mukava, ihan kuin oma pesähäkkini, mutta hiukan pienempi. En ehkä aluksi tykkää kun häkki suljetaan, siksi me harjoittelemme (: 

    Pidän jo perheestäni ja kodistani kovin paljon, mutta ikävöin silti sisaruksiani ja kasvattajaani. Onneksi tapaan veljeni ensiviikolla ja kasvattajakin tulee ehkä vierailulle viikon, parin päästä!

    Nyt olen jo syönyt iltaruoan, käynyt pihalla ( satoi vettä, en viihtynyt siellä kovin kauaa ) ja käperryin pian nukkumaan omaan pesääni! Normaalisti perheeni nukkuu yläkerrassa, mutta täksi yöksi äiti jää kanssani alas.. Se on mukavaa sillä en ole tottunut nukkumaan yksin. Minä nukun omassa huoneessani mutta äiti on ihan lähellä jos minun tulee yöllä yksinäinen olo. Laittaisin kuvia jos osaisin, mutta sitä varten pitää asentaa jotain ohjelmia :) ehkä myöhemmin!
Nyt hyvää yötä ja huomenna alkaa taas uudet seikkailut! 

Tassuterveisin Karma

Esittely

Wruff! 

Sunnuntai 4.5.2014

Hei, olen Karma, pieni Bullmastiffityttönen! Synnyin 22.3.2014, olen jo 6 viikkoa vanha! Ensiviikon lauantaina muutan kasvattiperheeni luota omaan kotiini! Kun synnyin, olin kuin pikkuinen myyrä, sokea ja kuuro. Kasvoin emoni hellässä huomassa 6 sisaruksen kanssa. kasvoinkin hurjaa vauhtia ja opin joka päivä jotain uutta. Tapasin tulevan perheeni ensimmäisen kerran 19.4, silloin olin pieni ja kömpelö, mutta kovin utelias ja iloinen. Kävin ihmettelemässä rohkeasti tulevan perheeni pienintä ihmistä joka on vielä vauva ja sillä perusteella minut valittiin juuri tähän perheeseen. Seuraavan kerran näin tulevan perheeni äidin pari viikkoa sitten. Oli kaunis aurinkoinen päivä ja leikin sisarusteni kanssa ulkona. Silloin kuulin myös että toinen veljistäni muuttaisi myös lähelle uutta kotiani ja tapaisimme usein. Mahtavaa! Lähellä asuu paljon muitakin koiranpentuja mutta kerron heistä lisää sitten kun pääsen tutustumaan uusiin ystäviini. 

  Tänään tapasin taas uuden perheeni jäseniä, äidin ja vanhimman perheen pojista. Taisin käyttää hampaitani vähän turhan lujaa leikkiessäni sillä poika vähän pelkäsi ja sanoi ettei haluakkaan minua. Onneksi Äiti on edelleen aivan rakastunut minuun ja vahvistin välillämme pikkuhiljaa kehittyvää kiintymystä pussailemalla oikein kunnon suukkoja ympäri hänen naamaansa. Opin pian hallitsemaan hampaitani leikeissä joten ei syytä huoleen. Kasvattiperheessäni on myös kolme poikaa kuten tulevassa omassa kodissani, joten olen jo oppinut rakastamaan lapsia. 

  Huomenna tapaan pentutestaajan joka yrittää arvioida minua. Ehkä siitä voi olla hyötyä tulevalle perheelleni, en tiedä. Torstaina tapaan eläinlääkärin ja saan sirun, mikä se sitten lieneekään. Sitten olenkin jo valmis omaan kotiin, kunhan täytän virallisesti 7 viikkoa! On varmasti hankalaa alkuun erota sisaruksistani mutta onneksi olen saanut tutustua perheeseeni jo useaan kertaan, sain uuden kodin tuoksuisia leluja ja viltinkin, jotta muuttaminen olisi helpompaa. Kotiinlähtöä odotellessa ehtii tavaroihin tarttua myös sisarusteni ja kasvattikodin tuoksut. Tarinoin taas lisää kunhan pääsen omaan kotiini!