Heipä hei :)
Eilen siis kävimme eläinkaupassa! Autoilu häkissä oli minulle suoraan sanottuna järkytys. Ulisin häkissä, en tykännyt yhtään. Itkin niin sydäntä särkevästi että Äiti meinasi kääntyä takaisin kotiin. Onneksi ei kääntynyt sillä kun pääsimme eläinkauppaan, olin jo aika rentounut jonkin verran. Eläinkaupassa oli mahtavaa! Vähän jännitti mutta mukava myyjä antoi minulle herkkua, supermahtava paikka! Paljon tuoksuja ja juttuja jokapuolella. Äiti vei minut vaa'alle. aluksi nostin tassun vaa'alle, sain kehuja. Kummallinen kapistus, mutta uskalsin mennä kokonaan vaa'alle, Äiti irroitti pantani ja antoi juuston palan. 6,7 kiloa! (olen 7vk ja 4päivää vanha) Olen kasvanut hienosti vaikken ole syönyt kunnolla alkupäivinä. Minun painoni pitäisi nousta n. kilo viikossa. Se on aika paljon. Ihmisvauvat kuulemma kasvavat n. kilon kuukaudessa.
Äitini katseli minulle valjaita, mutta minä näytin siltä kuin olisi pissahätä joten lähdimme kiireenvilkkaa ulos. Siitä ei ollut apua sillä parkkipaikalle en osannut pissata. Olen nyt tottunut hienosti hiekkaan ja nurmikkoon, asfaltti ei vaan houkuttanut pissaamaan. Oli aika mennä kotiin. taas autoon! Kotiinpaluu sujui jo helpommin, vaikka yritin tietysti vähän huudella, jos vaikka pääsisin etupenkille ;) olen joskus hiukan kiero. Kuitenkin kakkahätä yllätti kesken matkan ja oli pakko.
Äitini ei ollut vihainen, hän nosti minut autosta ja houkutteli kotiin, juoksin tietysti iloisesti sisään. Siellä ei ollut ketään, jäin yksin odottamaan että Äiti siivoaa sotkuni. Odotin hienosti ilman itkuja, olin niin helpottunut kaiken seikkailun jälkeen kotona olemisesta etten edes huomannut olevani yksin. Iskä tuli kohta luokseni yläkerrasta, hän oli laittamassa lapsia nukkumaan. Siksi talo oli niin hiljainen! Menin pian huilimaan pesääni, odottelemaan että on iltaruoan aika.
Syötyäni ja ulkoituani oli aika käydä nukkumaan. Äiti jo toivoi, että nukkuisin omassa pesässäni rauhallisesti, mutta.. noh, haluan vielä nukkua "mamman kainalossa" ja olen niin suloinen että äitikin mielellään nukkuu kanssani. Minun täytyy kyllä pian alkaa harjoittelemaan yksin nukkumista, sillä Perhe nukkuu yläkerrassa ja minä alakerrassa. Ei tässä ole vielä kuitenkaan kiire, olen ollut perheeni kanssa vasta 4 päivää tänään.
Yö meni siis mukavasti Äidin tukan seassa, tyynyn päällä kuorsaten, piereskellen ja pyörien :) Nukuin nätisti koko yön, enkä pissinyt tai kakkinut sisälle. Isä heräsi töihin lähtiessään muita aiemmin ja päästi minut ulos, olikin jo kova hätä! Opin kovaa vauhtia sisäsiistiksi, perheeni on siitä kovin iloinen!
Aamuruokien jälkeen äiti ajatteli että voisimme käydä kävelyllä. Ensin hän haki vauvan rinkan, mitä halusin pureskella heti. Ei ei ei, ei niin saanutkaan tehdä :( sitten äiti puki lapset, ilma on vielä viileä. Aikansa touhuttuaan ja laitettuaan vauvan rinkkaan, hän kutsui minua. Istuin hienosti ja sain hihnan kaulaani. Olin iloinen, sillä olen jo oppinut että hihnassa pääsee tutkimaan ulkomaailmaa. Äitini hämmästyi ja kehui minua. Vielä kolmevuotiaalle kengät oikeisiin jalkoihin ja rinkka selkään; ovi aukeaa!
Tervehdin nätisti naapureita, mutta nopeasti, sillä Äiti hoputti. Aikani siinä intoilin ja pyörin kuin väkkärä, mutta päästyämme metsän laitaan innostuin ja valpastuin selvästi. Mahtava paikka! Pysyin polulla enkä poukkoillut enää, vauhtini kiihtyi. Olenhan bullmastiffi, "metsänvartijan koira", rakkaus metsää kohtaan on sisälläni valmiina, vaikka olenkin vielä pentu. Kiersimme pienen, n. 5 minuutin lenkin pikkuisessa metsässä. Innostuin jo vetämäänkin, eikä Äiti estellyt. Hän oli iloinen reippaasta askeleestani. Kunhan lenkkeily sujuu reippaasti, alamme opetella oikeaoppista kulkemista :)
Nukuttuani pienet torkut ja pissatuksen jälkeen äiti yritti opettaa minulle kontaktin ottamista. Hän antoi namin aina kun katsoin häntä silmiin. Onnistuin muutaman kerran, mutta juuston haju käsissä oli niin vastustamaton että mielummin haistelin niitä ja nuoleskelin ahkerasti. Ei se mitään, sillä hiljaa hyvä tulee. Harjoittelemme pieniä hetkiä kerrallaan, vähän joka päivä. Harjoittelemme peruskäytöstapoja, mutta usein leikkien ja saan kehuja tehdessäni oikein :) nyt äiti on alkanut kieltää puremisen. Aina kun puren, käsiä, kenkiä, lahkeita tai pohkeita, hän kieltää ja tarjoaa minulle omaa leluani. Pureminen on hyväksi, kunhan vain malttaisin pureskella sallittuja asioita :D nyt puren kaikkea mahdollista.
Siitä tulikin mieleeni, nyt onkin ruoka-aika! Äiti jakaa päiväannokseni vielä kahteen osaan, muuten noudatammekin jo ruokalistaani. Nyt syömään!
-Karma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti