Olen kuulemma alkanut kotiutumaan. Sen huomaa siitä että olen alkanut näyttämään todellista luonnettani enemmän. Myös ruokahaluni alkaa palaamaan, en ole syönyt juuri mitään moneen päivään. Pentutestauksessa minusta sanottiin, että olen vilkas, taistelutahtoinen ja terävä. Paljon muutakin, mutta en nyt muista kaikkea. Haluan siis tutkia kaikkea mahdollista, painia, purra ja höyrytä kokoajan :) Onneksi omistajani tietää luonteeni, eikä ole pelästynyt yhtäkkistä muutosta käytöksessäni.
Minulla on oma tila portaiden alla missä lepään ja syön ja leikin yksikseni. Siellä saan olla rauhassa, koska talossa on leikkiviä lapsia jotka häiritsisivät untani jos nukkuisin esim. olohuoneessa. Toisaalta minä myös häiritsen lasten leikkimistä koska tykkään vielä hyppiä ja purra paljon. Saan tietysti leikkiä heidän kanssaan kun olen rauhallinen ja tilannetta valvotaan. Joskus harmittaa kun portti suljetaan ja yritän vinkua pois, mutta portti aukeaa vasta kun olen rauhallinen. En enää niin paljon jaksa vinkua, koska siihen ei kuitenkaan reagoida.
En ole joutunut olemaan vielä yhtään yksin, pian sitäkin harjoitellaan. Päivä sen jälkeen kun olin kotiutunut, perheen vanhin poika sairastui ja joutui sairaalaan. Häneltä leikattiin tulehtunut umpilisäke ja perheen äiti oli tietysti yön sairaalassa pojan kanssa. Olin isän ja pienempien poikien kanssa, koko yön ilman äitiä ja pärjäsin hienosti! Nyt minua on vaikea jättää harjoittelemaan yksinoloa, koska pojan pitää toipua leikkauksesta. Hän joutuu makamaan sohvalla lähes kokoajan, eikä pysty leikkimään kanssani :( kurjaa, sekä hänelle että minulle. Onneksi saan rapsutuksia kun menen nätisi sohvan viereen istumaan.
Olen käynyt kerran päivässä lenkillä hihnassa, se on hiukan hankalaa vielä enkä oikein tiedä miten minun kuuluisi kulkea, tai mihin suuntaan. Mutta tiedän jo, koska käännytään kotiin päin ja silloin kävelen reippaammin. Kyntenikin leikattiin eilen, se ei ollut mukavaa. Mökötin hetken äidille sen jälkeen, mutta harmi unohtui nopeasti!
Veljeni kävi kylässä tänään, mahtavaa! Saimme taas painia täysillä ja tappelimme leluista! Alkuun olin ihmeissäni siitä kuka tuli, veljeeni on tarttunut vieraita hajuja hänen uudesta kodistaan. Hetken haisteltuamme aloitimme kuitenkin tunnin mittaisen hippa-paini-vetoleikki-session ja meillä oli kovin hauskaa! Nukahdimme molemmat yhtäaikaa, ja nukkuessani veljeni oli lähtenyt takaisin omaan kotiinsa.
Opin vihdoin lisäämään kuvia :) Ensimmäisessä leikin Veljeni kanssa, toisessa syön luuta leikkimökissä
ja viimeisessä on Äidin askartelema ruokalista. Olen syönyt neljä kertaa päivässä mutta nyt hissukseen siirrymme kolmeen ruokailukertaan. Koska olen isoksi kasvavaa rotua, tarvitsee perheeni kiinnittää erityistä huomiota minun ruokaani, varsinkin pentuajan. Tarvitsen laadukasta nappulaa juuri oikean määrän. En saa olla lihava, koska ylipaino on haitallista kasvulleni, toisaalta jos en saa tarpeeksi ruokaa, en kasva. Tarvitsen myös vitamiineja ja öljyjä. Omistajani onkin käynyt paljon keskustelua kasvattajan kanssa, jotta ruokkisi minua juuri oikein :)
Kohta lähdemme ajelulle eläinkauppaan, jotta minulle tilataan jauhelihaa ja pääsen vaa'alle! On tärkeää tietää kuinka paljon kasvan, ja minut punnitaan joka viikko. Lisäksi minun täytyy käydä paljon monenlaisissa paikoissa ja kokea monenlaisia asioita jotta opin kunnolliseksi koirakansalaiseksi! Mutta kerron tuosta myöhemmin, ihan oman tarinan :) Nyt nukun hetken jotta jaksan seikkailla!
wuf wuf! T: Karma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti