Heipä Hei! Nyt on kuulemma talvi mutta ei ole lunta. Ihan hyvä juttu sillä en vieläkään saa leikkiä. Jalkani kuvattiin 6.11. Uudelleen ja paranen hyvin, mutta vielä pitäisi malttaa olla rauhassa joulukuuhun asti. Käymme kuitenkin treeneissä kentällä, hakumetsään en pääse ennen kuin vasta ensikeväänä. Äiti on kovin harmissaan mutta minä alan jo tottua tähän laiskotteluun.
Tosin innostun aina hirveästi ulos lähtiessä ja säntäilen sinne tänne hajujen perässä. Äiti ei ole tarpeeksi nopea eikä halua aina kulkea samaan suuntaan kanssani joten se aiheuttaa vetämistä. Nyt olen viikon verran kulkenut kuonopannan kanssa ja se on tosissaan vähän palauttanut minua maan pinnalle ja alan muistamaan taas että äiti määrää tahdin, enkä minä. Ärsyttävä kapistus! :)
Tänään äiti kytki hihnan kaulapantaani kesken lenkin ja loppumatkan kävelin oikein mallikkaasti ilman kuonopantaa. Kyllä minä osaan, mutta en oikein jaksa aina käyttäytyä hyvin kun kaikkialla on kaikkea kiinnostavaa!
Äiti on muutenkin seonnut, hän askartelee minulle uusia pantoja jatkuvasti. Ne on ihan hienoja kyllä, ei siinä mitään, mutta minä en saa olla mukana auttamassa ja sepä ärsyttää välillä oikein kovasti. Minäkin haluan leikkiä niillä lankakerillä, ja osaan tehdä tosi hienoja solmuja!
Olen edelleen äidin mielestä hiukan liian lihava, mutta nyt siirryin raakaruoalle ja sen pitäisi auttaa minua hoikistumaan. Syön kilon lihaa, luita ja kasviksia päivässä, aamulla kanansiipiä ja iltapalaksi erilaisia liha-kasvis-sekoituksia. Tykkään kovasti, ja suosittelen raakaruokaa kaikille muillekin karvakuonoille sillä se on aitoa oikeaa koiranruokaa! Kanansiipiäkin saa valmiiksi jauhettuina jos ei osaa syödä niitä kokonaisina tai jos vatsa ei kestä. Minäkin aloitin valmiiksi jauhetuilla mutta pidän enemmän kokonaisista siivistä, niitä on hauska syödä! Loppuun vielä kuva minusta, uudessa pannassani! Hauskaa alkavaa talvea kaikille!
T. Karma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti