Kovan onnen Karma

Niin :)
Kynteni ei ottanut parantuakseen ja nyt äiti tunkee kurkkuuni taas pillereitä. Korvaani työnnetään lääkettä. Jalkaani pestään ja kuivataan useasti päivässä. Kynnentynkäni tulehtui, äiti syyttää itseään ettei hoitanut minua kunnolla. Pysyikö Tassu varmasti kuivana ja mitä olisi voinut tehdä toisin, hän miettii.
Hän ei edes tajunnut että tynkä oli tulehtunut. Annan hänelle pusun ja kömmin kainaloon, et voinut tietää mitenkään. Yritän lohduttaa. Lääkkeet saavat mahani kiertämään, ruokaani sekoitetaan nyt glukosamiinin lisäksi maitohappobakteeria.
  Minä en ole moksiskaan, voin ihan hyvin ja leikin ja riehun minkä kerkiän. Minulla on päässäni edelleen tyhmä potta, jotten nuolisi tassuani. Mutta se on ihan hauska silloin kun leikitään kopittelua, saan aina lelun kiinni :) lisäksi leikimme lelun piiloitusta ja käymme kävelyillä. Kävimme Sellossa shoppailemassa yhtenä päivänä. Minua jännitti mutta etenimme reippaasti ihmisvilinässä ja äiti toisteli sanaa ohi. Osasin hienosti kulkea äidin vierellä enkä yrittänyt päästä tervehtimään yhtään vastaantulijaa :) se oli aika hauskaa, vaikka vähän jännittikin. Kyllähän ohi-komento on minulle tuttu, en aina vain malta noudattaa sitä.  Varsinkaan silloin kun vastaan tulee kiva koira :)  ensiviikolla pääsen taas moikkaamaan lottaa, mevetin ortopedia. Kiva päästä näyttämään, kuinka hyvin olen parantunut leikkauksesta, vaikka nyt onkin kaikkea muuta vaivaa. Odotan innolla että pääsen taas leikkimään kavereiden kanssa metsään tai puistoon!
  Pysykäähän terveinä kaverit!
T. Pieni bullmastiffi 

Taas jalka paketissa!

No hei taas!
Ollaan Äidin kanssa viime aikoina reippailtu paljon ja olen nähnyt kavereitanikin! Ollaan tottisteltu ja äiti hankki minulle kivan puisen kapulakin jota saan hakea namipalkalla, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan :D Se on kivaa. Olen kuulemma taas ollut oma reipas itseni, äiti sanoo usein a-d-h-d.. mikä lie :D 

    Eilen metsälenkillä Tassuni alkoi vuotaa verta ja vaikka minua ei haitannut, äiti käski minut hihnaan ja kävelimme nopeasti kotia päin. Huomasin että äidillä oli hätä mutta luulin että se johtui niistä pelottavista tyypeistä jotka menivät hurjaa vauhtia latua pitkin pitkät kepit heiluen. Pääsimme kotiin niin äiti alkoi kopeloimaan tassujani ja pian jo naapurin tätikin tuli avuksi, he tutkivat ja kääntelivät jalkaani ja yrittivät töpöttää siihen jotain ainetta. Minä tietysti yritin parhaani mukaan estää heitä, ärsyttävää touhua, huolestuneet ilmeet kasvoillaan yrittävät mukamas hoitaa minua, vaikka kaikki oli hyvin. Minä halusin vain ruokaa ja nukkumaan. 

    Kuulin kun he puhuivat eläinlääkäristä ja kynnestäni mutta en jaksanut välittää juurikaan. No tänään sitten lähdimme naapurin tädin autolla ihan uuteen eläinlääkäripaikkaan, siellä oli paljon kivoja hoitajia ja lääkäreitä jotka aluksi rapsuttivat minua ja sitten yrittivät taas katsoa jalkaani. Rimpuilin tietysti, vaikka ei se auttanut. Sitten tunsin piston kannikassani ja hoitajat ja lääkärit lähtivät pois. Äiti istui viereeni lattialle ja oli ihan hiljaa, rapsutteli minua korvan takaa. Sitten koko huone alkoi pyörimään ja minua vähän pelotti. Muistan vielä sen kun yritin väkisin pysyä pystyssä peloissani, kunnes jalkani pettivät alta. Äiti auttoi minut makaamaan ja nukahdin. 

   Heräsin kun äiti jutteli minulle kovalla äänellä ja kutitteli jalkapohjiani. Jalkaani oli laitettu joku juttu. Oli vielä vähän hutera olo ja äiti ja naapurin täti auttoivat minut autoon. Ajoimme kotiin ja olen nukkunut pitkään. Äsken sain ruokaa ja äiti työnsi kurkkuuni pahan makuisen pillerin :p yök! Jotain antibioottia. Äiti kertoi rapsutellessaan minua että kynteni oli murtunut jäiseen hankeen ja se piti poistaa. Tassussani on side jota pitää pitää pari päivää ja jalkaani laitetaan pussi kun käyn ulkona. Lisäksi joudun pitämään tuota tyhmää tötteröä päässäni, etten revi tai nuole sidettäni. 
   Kynnen poisto on pikkujuttu verrattuna viime operaatioon mutta harmittaa kun olin juuri toipunut hienosti :( nyt joudun taas lepäilemään ja syömään lääkkeitä. Huoh. Yritän olla kärsivällinen ja kiltti potilas, äidin takia. Huomaan että hän on myös tosi harmissaan tästä.
   Jalkaani sattuu ja minulla on huono olo, menen nyt nukkumaan äidin kainaloon ja kirjoittelen taas kuulumisiani pikapuoliin!

♡: koipitoipilas Karma

Uusi vuosi!

Rrrwuf!
Olipahan rätinät ja pamaukset ja kaikki vain siksi että vuosi vaihtuu? No minähän en pelännyt yhtään raketteja, kaverini dina oli meillä ja leikimme niin innoissamme että hädin tuskin huomasimme pommeja. Välillä vähän säpsähtelin ja yritin haukkua ne pois, turhaan. Äänet jatkuivat koko yön, enkä päässyt illalla lenkille. Sain kyllä käydä omalla pihalla pissalla, hihnan kanssa.
    Mutta voi koirankorvakarvat kun minä pelästyin uuden vuoden ensimmäisenä päivänä, iltalenkillä puistossa. Näin mustan, ison ja pahanhajuisen mötikän joka heilui uhkaavana. Äiti käveli suoraan sitä kohti, eikä huomannut ollenkaa  vaaraa! Minun oli pakko tehdä jotain äkkiä ja pelastaa äiti! Vedin äkkiä tosi lujaa taakse päin ja pantani lähti pään yli! Sitten juoksin kauemmas kammotuksesta, toivoin että äiti seuraisi. Nyt äitikin huomasi että jotain on pielessä ja hän lähti juoksemaan  myös, mutta toiseen suuntaan pellolle. Ok, hyvä juttu, minä seurasin häntä ja leikimme hetken :) sitten sain namia ja pannan takaisin kaulaani. Jatkoimme matkaa, mutta kohta kammottava musta hirviö oli taas edessämme! Nyt äiti meni päättäväisenä suoraan sitä kohti ja veti minut mukanaan, enkä enää onnistunut pääsemään pannasta. Pelkäsin niin hirveästi että musta möykky syö äidin, mutta turhaan. Äiti potkaisi hirviötä ja sitten minäkin ymmärsin sen olevan vain jätesäkki :D Vaikka se haisi kamalalta, ei ollenkaan roskikselta. Uskaltauduin kuitenkin tutkimaan sitä lähempää, ja pikkuhiljaa ymmärsin ettei haju ole vaarallista. Ihmiset olivat vain keränneet rakettien ja pommien roskat noihin säkkeihin, joita olikin sitten ympäri puistoa. Siitä se outo paha haju johtui! No enhän minä voinut sitä tietää, olen vain pieni bullmastiffi ja tämä oli minun ensimmäinen uusi vuosi! :) olin kuitenkin hyvin ylpeä itsestäni ja yrityksistäni suojella äitiä. Hän ei (niinkuin ei ihmiset yleensäkään) osannut arvostaa toimintaani ja huomasin hänen olevan jopa hiukan ärtynyt, vaikka Äiti yrittikin kovasti peittää sen ja käyttäytyä normaalisti.
   Olen kuulemma nirso. En syö ruokiani, söisin vain herkkuja ja kanansiipiä. Äiti on päättänyt että nirsoilu loppuu ja hän ei anna minulle enää mitään ylimääräisiä herkkuja, paitsi treenatessa. Ja jos en syö aamulla ruokiani, saan sen saman ruoan eteeni myös illalla. Minä en pidä tästä touhusta ja olen mielummin syömättä! Kuka nuolisi kupista limaista lihamössöä kun voisi rouskutella herkullisia kanansiipiä! Tahtojen taistelu on julistettu, minä aion voittaa tämän. Äitikin vaikuttaa aika päättäväiseltä, mutta isä on onneksi helpompi huijata antamaan ruokaa. Se pitää vain tehdä niin ettei Äiti huomaa ;)
   Olen saanut uusia treenikavereita, liityimme soukan koirakamuihin ja kävimme jo kerran ohitustreeneissä heidän kanssaan. Äiti puhui jotain hyväntekeväisyysmätsäristä mitä minä pääsen järjestämään Äidin kanssa! Jännää, en olekaan ikinä ollut näyttelyssä henkilökuntana, vain kehässä esiintymässä! Nyt voisin vaikka olla äidin kanssa vastaanottamassa ilmoittautumisia, äiti puhuisi ihmisille ja minä voisin tervehtiä ja kannustaa kilpailijoita! Mahtavaa!
  Olen varma että tästä vuodesta tulee ihana ja ihmeellinen! :)
Hyvää uutta vuotta kaikille!

T. Karma, pieni bullmastiffi