Niin :)
Kynteni ei ottanut parantuakseen ja nyt äiti tunkee kurkkuuni taas pillereitä. Korvaani työnnetään lääkettä. Jalkaani pestään ja kuivataan useasti päivässä. Kynnentynkäni tulehtui, äiti syyttää itseään ettei hoitanut minua kunnolla. Pysyikö Tassu varmasti kuivana ja mitä olisi voinut tehdä toisin, hän miettii.
Hän ei edes tajunnut että tynkä oli tulehtunut. Annan hänelle pusun ja kömmin kainaloon, et voinut tietää mitenkään. Yritän lohduttaa. Lääkkeet saavat mahani kiertämään, ruokaani sekoitetaan nyt glukosamiinin lisäksi maitohappobakteeria.
Minä en ole moksiskaan, voin ihan hyvin ja leikin ja riehun minkä kerkiän. Minulla on päässäni edelleen tyhmä potta, jotten nuolisi tassuani. Mutta se on ihan hauska silloin kun leikitään kopittelua, saan aina lelun kiinni :) lisäksi leikimme lelun piiloitusta ja käymme kävelyillä. Kävimme Sellossa shoppailemassa yhtenä päivänä. Minua jännitti mutta etenimme reippaasti ihmisvilinässä ja äiti toisteli sanaa ohi. Osasin hienosti kulkea äidin vierellä enkä yrittänyt päästä tervehtimään yhtään vastaantulijaa :) se oli aika hauskaa, vaikka vähän jännittikin. Kyllähän ohi-komento on minulle tuttu, en aina vain malta noudattaa sitä. Varsinkaan silloin kun vastaan tulee kiva koira :) ensiviikolla pääsen taas moikkaamaan lottaa, mevetin ortopedia. Kiva päästä näyttämään, kuinka hyvin olen parantunut leikkauksesta, vaikka nyt onkin kaikkea muuta vaivaa. Odotan innolla että pääsen taas leikkimään kavereiden kanssa metsään tai puistoon!
Pysykäähän terveinä kaverit!
T. Pieni bullmastiffi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti