Uusi vuosi!

Rrrwuf!
Olipahan rätinät ja pamaukset ja kaikki vain siksi että vuosi vaihtuu? No minähän en pelännyt yhtään raketteja, kaverini dina oli meillä ja leikimme niin innoissamme että hädin tuskin huomasimme pommeja. Välillä vähän säpsähtelin ja yritin haukkua ne pois, turhaan. Äänet jatkuivat koko yön, enkä päässyt illalla lenkille. Sain kyllä käydä omalla pihalla pissalla, hihnan kanssa.
    Mutta voi koirankorvakarvat kun minä pelästyin uuden vuoden ensimmäisenä päivänä, iltalenkillä puistossa. Näin mustan, ison ja pahanhajuisen mötikän joka heilui uhkaavana. Äiti käveli suoraan sitä kohti, eikä huomannut ollenkaa  vaaraa! Minun oli pakko tehdä jotain äkkiä ja pelastaa äiti! Vedin äkkiä tosi lujaa taakse päin ja pantani lähti pään yli! Sitten juoksin kauemmas kammotuksesta, toivoin että äiti seuraisi. Nyt äitikin huomasi että jotain on pielessä ja hän lähti juoksemaan  myös, mutta toiseen suuntaan pellolle. Ok, hyvä juttu, minä seurasin häntä ja leikimme hetken :) sitten sain namia ja pannan takaisin kaulaani. Jatkoimme matkaa, mutta kohta kammottava musta hirviö oli taas edessämme! Nyt äiti meni päättäväisenä suoraan sitä kohti ja veti minut mukanaan, enkä enää onnistunut pääsemään pannasta. Pelkäsin niin hirveästi että musta möykky syö äidin, mutta turhaan. Äiti potkaisi hirviötä ja sitten minäkin ymmärsin sen olevan vain jätesäkki :D Vaikka se haisi kamalalta, ei ollenkaan roskikselta. Uskaltauduin kuitenkin tutkimaan sitä lähempää, ja pikkuhiljaa ymmärsin ettei haju ole vaarallista. Ihmiset olivat vain keränneet rakettien ja pommien roskat noihin säkkeihin, joita olikin sitten ympäri puistoa. Siitä se outo paha haju johtui! No enhän minä voinut sitä tietää, olen vain pieni bullmastiffi ja tämä oli minun ensimmäinen uusi vuosi! :) olin kuitenkin hyvin ylpeä itsestäni ja yrityksistäni suojella äitiä. Hän ei (niinkuin ei ihmiset yleensäkään) osannut arvostaa toimintaani ja huomasin hänen olevan jopa hiukan ärtynyt, vaikka Äiti yrittikin kovasti peittää sen ja käyttäytyä normaalisti.
   Olen kuulemma nirso. En syö ruokiani, söisin vain herkkuja ja kanansiipiä. Äiti on päättänyt että nirsoilu loppuu ja hän ei anna minulle enää mitään ylimääräisiä herkkuja, paitsi treenatessa. Ja jos en syö aamulla ruokiani, saan sen saman ruoan eteeni myös illalla. Minä en pidä tästä touhusta ja olen mielummin syömättä! Kuka nuolisi kupista limaista lihamössöä kun voisi rouskutella herkullisia kanansiipiä! Tahtojen taistelu on julistettu, minä aion voittaa tämän. Äitikin vaikuttaa aika päättäväiseltä, mutta isä on onneksi helpompi huijata antamaan ruokaa. Se pitää vain tehdä niin ettei Äiti huomaa ;)
   Olen saanut uusia treenikavereita, liityimme soukan koirakamuihin ja kävimme jo kerran ohitustreeneissä heidän kanssaan. Äiti puhui jotain hyväntekeväisyysmätsäristä mitä minä pääsen järjestämään Äidin kanssa! Jännää, en olekaan ikinä ollut näyttelyssä henkilökuntana, vain kehässä esiintymässä! Nyt voisin vaikka olla äidin kanssa vastaanottamassa ilmoittautumisia, äiti puhuisi ihmisille ja minä voisin tervehtiä ja kannustaa kilpailijoita! Mahtavaa!
  Olen varma että tästä vuodesta tulee ihana ja ihmeellinen! :)
Hyvää uutta vuotta kaikille!

T. Karma, pieni bullmastiffi