Riihimäen näyttely :)

Hei!
Kesäkuun alussa kävimme näyttelyssä Riihimäellä. Oli hauskaa, näin siskoni ja kaksi veljeäni siellä! Sain juosta monta kertaa kehää ympäri ja ravikilpailusta sain kotiin viemiseksi kaksi ruusuketta ja pari pokaalia, Serti ja VSP. Meni kuulemma hyvin! :) kasvattaja sai Rop-kasvattajapokaalin ja kp:n. Nuo on noita ihmisten hömppiä, mutta äiti oli niin iloinen niistä hömpistä, että osti minulle uuden lelun! Siitä minä pidin, vaikka se menikin melkein heti rikki. Kotiin päästyä pidin hauskaa pikkuveljen kanssa ja äiti oli tosi iloinen ja iskäkin oli ylpeä minusta. Voittajan on helppo hymyillä :)
  Nyt kesälomailen, treenataan hakua ja bh:koetta varten ja opetan tietysti Herra Huuta bullmastiffien tavoille. Heinäkuussa mennään käymään jossain isossa näyttelyssä ehkä.
Iloista kesää kaikille! :)

Herra Huu & lisää kukeja

Moikka!
Äiti alkoi käymään pitkillä reissuilla kerran pari viikossa (ilman mua!) ja palasi oudon hajuisena takaisin. Sitten yhtenä päivänä kävi niin, että äiti toi sen oudon hajun mukanaan. Yäk. Joku outo möntti, pitihän sitä haistella kovasti ja murista kun se lähenteli. Herra Huu. Äiti haki meille pennun. Murr.
   Herra Huu haisee oudolta ja kaikki hössöttää. On se oikeastaan ihan söpö, kävin haistelemassa sitä salaa, kun se nukkui eikä kukaan nähnyt. Kömpelö ja pieni otus, onko tuo muka olevinaan bullmastiffi.
  Aloin juuri tottua siihen että pieni sintti pyörii jaloissa, kun ovikello soi ja olohuoneeseen kannettiin häkki, missä oli se sama outo haju. Ei vetele, ei onnistu. Nyt niitä on kolme. Herra Huu, "haisuli" ja pikku myy. Herra Huun sisko ja veli tuli meille. Rahoituin hetken jälkeen, ehkä nuo ovat vain käymässä. Ei, eivät olleet.
  Pikku-kukit olivat meillä viikon. Ne pissasivat ja kakkasivat mihin sattuu ja söivät mun leluja ja niiden  kanssa hössötettiin vaikka kuinka. Kyllä minuakin muistettiin sentään välillä, varsinkin kun olin pentujen kanssa. Silloin sain paljon kehuja ja herkkuja. Tietysti sain myös paljon laatuaikaa äidin kanssa.
  Aloin pikkuhiljaa jo tottumaan kukeihin, mutta tänään he lähtivät. Herra Huu jäi meille. Kukit olivat vain hoidossa. Olipa ne ehkä sittenkin kivoja, mutta ei tuu ikävä. Herra Huun kanssa tullaan jo juttuun kyllä, ehkä tuo otus vielä kasvaa ja oppii tavoille, en tiedä. Tänään kävimme yhdessä lenkillä, hihnat solmussa ja pikkuinen on kokoajan jaloissa ja äiti vielä kehuu sitä rääpälettä. Huoh.
  Äiti sanoi että olen fiksuin, kiltein ja kaunein bullmastiffi, aina ykkönen :)
Aion kyllä pitää huolenkin ykköspaikastani, pikkuisella on pitkä tie vielä jotta ansaitsee paikkansa minun vierelläni :) Mutta kyllä se on ihan kiva oikeastaan. Ehkä.

8 kk :)

Wuf wuf! Olen jo 8 kk vanha! Painan jo 43 kiloa. Hiukan olen vieläkin kuulemma pullukka mutta eiköhän tilanne korjaannu kun pääsen taas elämään aktiivista koiran elämää! Eniten kaipaan leikkikavereitani, naapurin boxeria ja amstaffiystävääni. Koirapuistokavereita ikävöin myös. Jalkani ei ole kuitenkaan vielä ihan kunnossa, onnun välillä vieläkin ja äiti tietysti on huolissaan. Äiti kuitenkin  keksii hyviä juttuja huolestuneena, pääsen nimittäin ensiviikolla hierojalle! Lihakseni ovatkin aika jumissa ja tykkään hieronnasta kovasti! Ehkä ontumiseni johtuukin lihasten jumituksesta! Kävelen jäykästi, joten selvästi kaikki ei ole ihan kunnossa tällä hetkellä. Menen myös lääkäriin ensiviikolla, tapaamaan lottaa! Lotta on mahtava tyyppi, ihana nähdä häntä taas! Hän on myös kuulemma huippuortopedi.
  Olen vähän turhautunut kun en pääse riehumaan  ja olen keksinyt kaikenlaista kivaa puuhaa, esim. Leluautojen renkaat on kiva irrottaa ja revin riekaleiksi kaiken minkä saan hampaisiini. Paitsi omat leluni tietysti pysyvät ehjinä, enhän minä niitä halua rikkoa! Tänään vähän petasin sänkyä paremmaksi, sain tyynyliinan irti äidin tyynystä ja revin vähän lakanaa parempaan muotoon. Jostain syystä äiti ei oikein arvostanut puuhiani ja kielsi minua, uhkasi jopa jäähyllä! Voi hitsi vie.
   Eilen sain lapsilta vähän kermaviilidippiä ja äiti on pidellyt nenäänsä lähes kokoajan ja yökkäillyt! Kuulemma häivähdys sour cream & onionia muutenkin mukavassa koiran pierun hajussa! Minkäs minä pieruilleni mahdan, turha niistä on noin paljon järkyttyä!
  Meillä on myös uusi leikki ja sen nimi on "en anna leikata kynsiäni". En ymmärrä miksei äiti tykkää leikistä, ehkä siksi että minä voitan aina. Olen niin fiksu että minua ei huijata nameilla. Äidin pitää olla ovelampi jos mielii leikata kynsiäni :D
   Sellaista koiran elämää tällä hetkellä, olen onnellinen ja rakastettu pieni iso bullmastiffi! Rakastan perhettäni ja perheeni rakastaa minua ♡

Terveisin Karma

Mätsäri

Hau hau!
Kynsimurheet alkaa olla takana päin, ja pieni tynkä kasvaa kovaa vauhtia takaisin :) äidin kanssa ollaan taas puuhasteltu paljon kaikenlaista, olen nähnyt kavereitani, harjoitellut hihnakävelyä ja ja ja.. tänään halusin kertoa teille mätsäristä. Äiti on tosi onnellinen vieläkin, taisi mennä aika hyvin.
    Tapasimme uuden ystäväni Väinön puistossa. Väinö on pieni harmaa poika, välillä vähän äkäinen minulle mutta tulemme kuitenkin toimeen  mukavasti. Saimme hetken leikkiä ja sitten mentiin autoon. Väinö tuli kanssani takaluukkuun ja kun auto käynnistettiin, aloimme nahistelemaan kovaäänisesti, olimme kumpikin vähän ihmeissään siitä mitä nyt tapahtuu. Väinö pääsi etupenkille omistajansa jalkoihin ja matka jatkui. Minä päätin  ottaa torkut, koska osasin arvata että tästä tulee jännä reissu.
     Ajoimme kauan kunnes tulimme luistinradalle. Oikeastaan se oli parkkipaikka, mutta niin jäässä että en viitsinyt edes hypätä takaluukusta pois. Astelin varovaisesti alas, kissamaisen ketterästi. Siellä oli paljon muita koiria, enkä todellakaan halunnut näyttää tyhmältä kaatumalla muiden  edessä.
Kävelimme pihalla ja äiti hoki kokoajan pissa pissa pissa. No kai se on pakko, ajattelin, ja pissin nopeasti äidin mieliksi. Kokeilisi joskus itse pissata muiden  edessä lumihankeen käskystä, pöh!
Menimme halliin missä oli hurjan paljon koiria! Tuli harjoiteltua muuten ohituksia sitten koko loppuelämän tarpeiksi. Sain kyllä tervehtiä paria vierasta koiraa, mutta en leikkiä. En yhtään! :(
   Äiti etsi jotain selvästi, pujottelimme ihnisten ja koirien keskellä. Yritin haistella kaikkia jotka olivat tarpeeksi lähellä ja heilutin häntääni tervehdykseksi. Kävimme kehässä ja tajusin että olemme tulleet mätsäriin.. voi ei! :/ minuakin alkoi jännittää, mutta äiti antoi minun vain haistella kehää kaikessa rauhassa. Sitten menimme etsimään Väinön joka oli toisella puolella hallia. Sitten lähdimme ulos. Tässäkö se jo oli? Ei sentään, kävimme vain rentouttavalla kävelyllä jotta jännitys häviäisi ja taas sitä samaa pissa pissa pissa- hokemaa. Minä tuumin että jos kerran pitää mennä esiintymään, niin voisin kai puhdistaa itseni ja kierin, pyörin ja sukeltelin märässä hangessa. Mukavaa! :)
   Toivotin väinölle onnea, kävelimme kakkoskehän viereen ja sitten odottelimme. Odotimme, odotimme ja odotimme. Melko tylsää. En kuitenkaan pystynyt nukkumaan, sillä kokoajan joku kulki ohi tai haukkui jossain. Koitin välillä saada äitiä leikkimään, annoin tassua ja pussailin, mutta äiti vain rapsutteli minua ja jutteli rauhallisesti. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen nousimme, venyttelimme ja kävelimme vähän ympäriinsä, äiti seisotti minua hetken ja sitten ravasimme vähän. Tuumin että kyllä minä nyt osaan tämän! :) Äitikin vsikutti kovin luottavaiselta ha kehui minua paljon. Oli aika mennä kehään. Seisomista, ravia kopelointia ja hampaiden tarkistus. Taisin vihdoin tajuta jutun juonen sillä olin kovin rauhallinen, keskittynyt ja liikuin kauniisti. Saimme punaisen nauhan! :) juoksimme pois kehästä, äiti hurrasi minulle, antoi monta namia ja kävimme nopeasti ulkona. Sitten taas odottelimme. Aloin jo todella väsyä odottelemiseen mutta rapsuttelu ja nami silloin tällöin auttoi minua olemaan rauhassa.
   Pitkän odottelun jälkeen menimme taas kehään, ja siellä oli monta koiraa! 27 yhteensä, ja kehää alettiin jo purkamaan meidän ympäriltä. Säikähdin pahasti kun joku nosti sermin ilmaan takanani, mutta äiti vain käski minut seisomaan ja kehui. Siinä sitten seisoin. Juoksimme 4 kerrallaan kierroksen ympäri ja jatkoimme Seisomista. Tuomari osoitti minua ja sanoi jatkoon. Menimme keskemmälle kehää. Meitä jäi vielä aika monta kehään ja huomasin että äitiä alkoi jännittää. Juoksimme taas ympyrää ja kun pysähdyimme, tuomari toi ruusukkeen ja sanoi, neljänneksi. Ohhoh! :)
   Äiti halasi minua ja kehui, hän oli ihan häkeltynyt onnesta. Minäkin olin tyytyväinen kun sain taas nameja ja pussin täynnä herkkuja! Kyllä kelpaa. Ja onhan se hienoa että yli 50 ison pennun joukosta  minä tulin neljänneksi! Jouduin vielä kerran poseeraamaan kuvaajalle, ei olisi enää huvittanut mutta lopulta suostuin. Se siitä sitten, äiti pakkasi palkinnot reppuun ja lähdimme autolle, nukahdin pian kun pääsin autoon. Oli ihan kivaa kyllä, mutta väsyttävää puuhaa tuollainen show touhu.
Menemme kuukauden päästä oikeaan näyttelyyn, siellä on paljon muitakin bullmastiffeja :)
   Tulipa pitkä tarina, kerrottakoon vielä lopuksi että täytin tänään 11kk ja painan 44 kiloa, säkäni on 61 cm ja olen onnellinen pieni bullmastiffi!
Hau ja Hei ja ensikertaan!

ensimmäinen näyttely ja 1v juhlat, aina sattuu & tapahtuu

Heipä hei :)
Minulla on ollut vauhdikas kevät! 21.3 osallistuin ensimmäiseen oikeaan näyttelyyn. Pitkän ajomatkan jälkeen saavuimme näyttelypaikalle. Äidillä kesti taas auton parkkeeraus niinkuin aina, mutta pääsin kuitenkin viimetingassa tarpeilleni. Kakkapaikan etsiminenkin kesti kuitenkin kauan, minähän en tee tarpeitani mihin sattuu. Näyttelyhallissa oli hurjasti koiria ja ihmisiä mutta en välittänyt heistä sillä olen jo oppinut kulkemaan kauniisti ihmis- ja koiravilinässä :) Sitten näin siskoni ja käytöstavat unohtuivat kokonaan, vedin melkein Äidin kumoon. Sain tervehtiä siskoa mutta leikkiminen kiellettiin heti alkuunsa. Sitten me taas odottelimme, välillä teimme viime hetken harjoituksia ja huomasin koko ajan miten äidin jännitys kasvoi.

   Kun oli aika mennä kehään, äiti jännitti jo niin että hänen jalkansa tärisivät. Minuakin alkoi jännittämään enkä oikein muistanut kuinka hampaita näytetään tuomarille ja yritin jopa antaa pusun hänelle hermostuksissani. Sitten taas juoksentelimme edestakaisin, kehäsihteeri huusi erinomainen ja äiti riemastui :) Menimme hetkeksi kehän ulkopuolelle odottamaan että muut koirat näyttäytyvät tuomarille, seuraavana oli siskoni ja hänkin sai ERI:n :) upeaa tuumin, koska ihmiset olivat niin iloisia. sitten menimme uudelleen kehään ja seisoin hetken, tuomari tuli kiittämään meitä ja muut jäivät vielä odottamaan. Olin paras eikö, esiinnyin hienoiten koska tuomari päästi minut niin nopeasti pois? :) ai joo eihän se mennytkään niin, olin siis viides. Upeaa silti sekä minun että äidin mielestä. Helpottuneena lähdimme hetkeksi ulos, sitten haimme tavarat ja lähdimme yhtämatkaa siskon kanssa autoille :) sisko sijoittui kolmanneksi, kasvattajani oli tosi ylpeä meistä molemmista.
                  Olen jo aika kaunis pölvästiffi eikö? :)

seuraavana päivänä juhlimme minun 1v synttäreitä, pääsin aamulla koirapuistoon jonka jälkeen kotona minua odotti hirvi-maksa-kasviskakku jonka äiti oli leiponut edellisenä iltana. Äiti räpsi kauheasti kuvia ja lapset lauloivat minulle. Olisipa joka päivä syntymäpäiväni<3

Tuostahan on jo aikaa monta viikkoa, en ole vain yksinkertaisesti ehtinyt kirjoitella kun meillä on kokoajan niin paljon kaikkea touhua :) Harjoittelemme paljon tottista kentällä, välillä yksin ja välillä toisten koirien kanssa samaan aikaan. Lisäksi olemme aloittaneet haku-kauden.
    Yksi ikävä juttu kuitenkin kävi, kun olin metsälenkillä ystäväni bokserin kanssa. Jotain osui silmääni, enkä minä välittänyt siitä juurikaan, mutta äiti tietysti hetken päästä huomasi ja hätääntyi. Jouduin hihnaan ja autoon, ihan kesken leikin ja Naapuri puhdisti silmääni. Verta, he hokivat ja lähdimme ajamaan kotiin. Siitä suoraan lääkäriin ja lääkärissä silmässäni ei enää näkynyt verta eikä haavaakaan löytynyt mistään, kunnes oli aika puhdistaa silmä. Haava oli yläluomessa ja alkoi vuotamaan vähän uudelleen.
Ab-kuuri tabletteina ja silmän huuhtominen, ei yhtään hauskaa sanon minä! :( Teen kyllä parhaani vastustaakseni kaikkia hoitotoimenpiteitä, minusta on suuri vääryys ettei minun kantaani kuunneltu taaskaan. Olisin määrännyt itselleni pari raakaa maksapihviä ja paljon koirapuistoilua!

Silmäni parani kuitenkin hienosti ja nyt olen taas loistokunnossa. Johan tässä on koettu kaikenlaista kurjaa ja olen vasta vuoden:
- Hiivalehdus korvissa kahdesti (univet n.200€, kunnallinen n. 50€)
- Jalan leikkaus, luutumishäiriö kyynerpäässä ja kaareutunut värttinäluu > ulnan katkaisu
(Mevet, axelsson. kuvat kaikista jaloista 280€, leikkaus 700€, kontrollit 3 kpl n. 400€.)
- murtunut kynsi (kunnallinen 80€)
- nenäpunkit (resepti soittamalla, kuuri 120€)
- Silmän haava (80€)

Äiti lisäili hintoja tuonne perään siltä varalta että jotain lukijaa kiinnostaa, ne eivät ole ihan tarkkoja mutta suuntaa antavia.
lisäksi ruokani maksaa kuulemma n. 150€ kuussa. Olen kuullut että minut steriloidaan kesällä, mitä se ikinä sitten tarkoittaakin ja se maksaa 700-800€
Kaiken tämän lisäksi perheemme kasvaa tulee jossain vaiheessa yhden bullmastiffin verran :D Varmaan tiesittekin että meitä on usein perheessä ainakin kaksi, ellei enemmän, sillä bullmastiffin kanssa eläminen on mahtavaa ja kahden tai kolmen vain kertoo mahtavuuden ja ilon määrän :)

Tänään kävimme metsälenkillä, mustissa ja mirrissä namiostoksilla ja vaa'alla. 46kg, olen iso pieni pölvästiffi!

T: Karma, pieni Bullmastiffi <3

Kovan onnen Karma

Niin :)
Kynteni ei ottanut parantuakseen ja nyt äiti tunkee kurkkuuni taas pillereitä. Korvaani työnnetään lääkettä. Jalkaani pestään ja kuivataan useasti päivässä. Kynnentynkäni tulehtui, äiti syyttää itseään ettei hoitanut minua kunnolla. Pysyikö Tassu varmasti kuivana ja mitä olisi voinut tehdä toisin, hän miettii.
Hän ei edes tajunnut että tynkä oli tulehtunut. Annan hänelle pusun ja kömmin kainaloon, et voinut tietää mitenkään. Yritän lohduttaa. Lääkkeet saavat mahani kiertämään, ruokaani sekoitetaan nyt glukosamiinin lisäksi maitohappobakteeria.
  Minä en ole moksiskaan, voin ihan hyvin ja leikin ja riehun minkä kerkiän. Minulla on päässäni edelleen tyhmä potta, jotten nuolisi tassuani. Mutta se on ihan hauska silloin kun leikitään kopittelua, saan aina lelun kiinni :) lisäksi leikimme lelun piiloitusta ja käymme kävelyillä. Kävimme Sellossa shoppailemassa yhtenä päivänä. Minua jännitti mutta etenimme reippaasti ihmisvilinässä ja äiti toisteli sanaa ohi. Osasin hienosti kulkea äidin vierellä enkä yrittänyt päästä tervehtimään yhtään vastaantulijaa :) se oli aika hauskaa, vaikka vähän jännittikin. Kyllähän ohi-komento on minulle tuttu, en aina vain malta noudattaa sitä.  Varsinkaan silloin kun vastaan tulee kiva koira :)  ensiviikolla pääsen taas moikkaamaan lottaa, mevetin ortopedia. Kiva päästä näyttämään, kuinka hyvin olen parantunut leikkauksesta, vaikka nyt onkin kaikkea muuta vaivaa. Odotan innolla että pääsen taas leikkimään kavereiden kanssa metsään tai puistoon!
  Pysykäähän terveinä kaverit!
T. Pieni bullmastiffi 

Taas jalka paketissa!

No hei taas!
Ollaan Äidin kanssa viime aikoina reippailtu paljon ja olen nähnyt kavereitanikin! Ollaan tottisteltu ja äiti hankki minulle kivan puisen kapulakin jota saan hakea namipalkalla, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan :D Se on kivaa. Olen kuulemma taas ollut oma reipas itseni, äiti sanoo usein a-d-h-d.. mikä lie :D 

    Eilen metsälenkillä Tassuni alkoi vuotaa verta ja vaikka minua ei haitannut, äiti käski minut hihnaan ja kävelimme nopeasti kotia päin. Huomasin että äidillä oli hätä mutta luulin että se johtui niistä pelottavista tyypeistä jotka menivät hurjaa vauhtia latua pitkin pitkät kepit heiluen. Pääsimme kotiin niin äiti alkoi kopeloimaan tassujani ja pian jo naapurin tätikin tuli avuksi, he tutkivat ja kääntelivät jalkaani ja yrittivät töpöttää siihen jotain ainetta. Minä tietysti yritin parhaani mukaan estää heitä, ärsyttävää touhua, huolestuneet ilmeet kasvoillaan yrittävät mukamas hoitaa minua, vaikka kaikki oli hyvin. Minä halusin vain ruokaa ja nukkumaan. 

    Kuulin kun he puhuivat eläinlääkäristä ja kynnestäni mutta en jaksanut välittää juurikaan. No tänään sitten lähdimme naapurin tädin autolla ihan uuteen eläinlääkäripaikkaan, siellä oli paljon kivoja hoitajia ja lääkäreitä jotka aluksi rapsuttivat minua ja sitten yrittivät taas katsoa jalkaani. Rimpuilin tietysti, vaikka ei se auttanut. Sitten tunsin piston kannikassani ja hoitajat ja lääkärit lähtivät pois. Äiti istui viereeni lattialle ja oli ihan hiljaa, rapsutteli minua korvan takaa. Sitten koko huone alkoi pyörimään ja minua vähän pelotti. Muistan vielä sen kun yritin väkisin pysyä pystyssä peloissani, kunnes jalkani pettivät alta. Äiti auttoi minut makaamaan ja nukahdin. 

   Heräsin kun äiti jutteli minulle kovalla äänellä ja kutitteli jalkapohjiani. Jalkaani oli laitettu joku juttu. Oli vielä vähän hutera olo ja äiti ja naapurin täti auttoivat minut autoon. Ajoimme kotiin ja olen nukkunut pitkään. Äsken sain ruokaa ja äiti työnsi kurkkuuni pahan makuisen pillerin :p yök! Jotain antibioottia. Äiti kertoi rapsutellessaan minua että kynteni oli murtunut jäiseen hankeen ja se piti poistaa. Tassussani on side jota pitää pitää pari päivää ja jalkaani laitetaan pussi kun käyn ulkona. Lisäksi joudun pitämään tuota tyhmää tötteröä päässäni, etten revi tai nuole sidettäni. 
   Kynnen poisto on pikkujuttu verrattuna viime operaatioon mutta harmittaa kun olin juuri toipunut hienosti :( nyt joudun taas lepäilemään ja syömään lääkkeitä. Huoh. Yritän olla kärsivällinen ja kiltti potilas, äidin takia. Huomaan että hän on myös tosi harmissaan tästä.
   Jalkaani sattuu ja minulla on huono olo, menen nyt nukkumaan äidin kainaloon ja kirjoittelen taas kuulumisiani pikapuoliin!

♡: koipitoipilas Karma

Uusi vuosi!

Rrrwuf!
Olipahan rätinät ja pamaukset ja kaikki vain siksi että vuosi vaihtuu? No minähän en pelännyt yhtään raketteja, kaverini dina oli meillä ja leikimme niin innoissamme että hädin tuskin huomasimme pommeja. Välillä vähän säpsähtelin ja yritin haukkua ne pois, turhaan. Äänet jatkuivat koko yön, enkä päässyt illalla lenkille. Sain kyllä käydä omalla pihalla pissalla, hihnan kanssa.
    Mutta voi koirankorvakarvat kun minä pelästyin uuden vuoden ensimmäisenä päivänä, iltalenkillä puistossa. Näin mustan, ison ja pahanhajuisen mötikän joka heilui uhkaavana. Äiti käveli suoraan sitä kohti, eikä huomannut ollenkaa  vaaraa! Minun oli pakko tehdä jotain äkkiä ja pelastaa äiti! Vedin äkkiä tosi lujaa taakse päin ja pantani lähti pään yli! Sitten juoksin kauemmas kammotuksesta, toivoin että äiti seuraisi. Nyt äitikin huomasi että jotain on pielessä ja hän lähti juoksemaan  myös, mutta toiseen suuntaan pellolle. Ok, hyvä juttu, minä seurasin häntä ja leikimme hetken :) sitten sain namia ja pannan takaisin kaulaani. Jatkoimme matkaa, mutta kohta kammottava musta hirviö oli taas edessämme! Nyt äiti meni päättäväisenä suoraan sitä kohti ja veti minut mukanaan, enkä enää onnistunut pääsemään pannasta. Pelkäsin niin hirveästi että musta möykky syö äidin, mutta turhaan. Äiti potkaisi hirviötä ja sitten minäkin ymmärsin sen olevan vain jätesäkki :D Vaikka se haisi kamalalta, ei ollenkaan roskikselta. Uskaltauduin kuitenkin tutkimaan sitä lähempää, ja pikkuhiljaa ymmärsin ettei haju ole vaarallista. Ihmiset olivat vain keränneet rakettien ja pommien roskat noihin säkkeihin, joita olikin sitten ympäri puistoa. Siitä se outo paha haju johtui! No enhän minä voinut sitä tietää, olen vain pieni bullmastiffi ja tämä oli minun ensimmäinen uusi vuosi! :) olin kuitenkin hyvin ylpeä itsestäni ja yrityksistäni suojella äitiä. Hän ei (niinkuin ei ihmiset yleensäkään) osannut arvostaa toimintaani ja huomasin hänen olevan jopa hiukan ärtynyt, vaikka Äiti yrittikin kovasti peittää sen ja käyttäytyä normaalisti.
   Olen kuulemma nirso. En syö ruokiani, söisin vain herkkuja ja kanansiipiä. Äiti on päättänyt että nirsoilu loppuu ja hän ei anna minulle enää mitään ylimääräisiä herkkuja, paitsi treenatessa. Ja jos en syö aamulla ruokiani, saan sen saman ruoan eteeni myös illalla. Minä en pidä tästä touhusta ja olen mielummin syömättä! Kuka nuolisi kupista limaista lihamössöä kun voisi rouskutella herkullisia kanansiipiä! Tahtojen taistelu on julistettu, minä aion voittaa tämän. Äitikin vaikuttaa aika päättäväiseltä, mutta isä on onneksi helpompi huijata antamaan ruokaa. Se pitää vain tehdä niin ettei Äiti huomaa ;)
   Olen saanut uusia treenikavereita, liityimme soukan koirakamuihin ja kävimme jo kerran ohitustreeneissä heidän kanssaan. Äiti puhui jotain hyväntekeväisyysmätsäristä mitä minä pääsen järjestämään Äidin kanssa! Jännää, en olekaan ikinä ollut näyttelyssä henkilökuntana, vain kehässä esiintymässä! Nyt voisin vaikka olla äidin kanssa vastaanottamassa ilmoittautumisia, äiti puhuisi ihmisille ja minä voisin tervehtiä ja kannustaa kilpailijoita! Mahtavaa!
  Olen varma että tästä vuodesta tulee ihana ja ihmeellinen! :)
Hyvää uutta vuotta kaikille!

T. Karma, pieni bullmastiffi