Heipä Hei ja Hauskaa joulua!

Tänään joulupäivänä olemme lekotelleet äidin kanssa koko päivän! On kuulemma ollut niin kova pakkanen ettei pientä poikaa voi viedä ulos ja iskä on sukuloimassa niin ollaan vaan leikitty kotipihalla ja makoiltu :) ihan hyvä näin sillä olen aika väsynyt eilisen jouluaaton jälkeen, mentiin mummolaan ja siellä oli paljon ihmisiä, ihan uusiakin rapsuttajia. Oli oikein koiran päivät, voin sanoa! Sen lisäksi että sain possunkorvia ja uuden treenipatukan, sain juosta ulkona ja leikkiä lumessa vaikka kuinka! Sain lötkötellä ihmisten ja lahjojen keskellä ja kokoajan joku rapsutti! Jouluhan onkin ihan mahtava juttu. Olen nyt 9 kk vanha, painan ainakin 45 kiloa ja toinen korvani välillä vähän höröttää! Äiti hieroo sitä paljon, ettei tarvitsisi enää teipata. Kävimme kasvattajan luona viemässä hänelle joulutervehdyksen meiltä kaikilta pennuilta. Sellainen kuvakirja, missä oli kuvia minusta, sisaruksistani  ja emosta ja isästäni! Tai äiti kävi, minä jouduin odottamaan autossa ihan yksin tosi pitkän aikaa :( mutta sitten pääsin leikkimään Hilja-siskoni kanssa ja oi kun meillä oli kivaa! Juostiin ja painittiin niinkuin isot pienet bullmastiffit vain voi ja kinasteltiin oksan pätkästä.
     Samalla äiti ja kasvattaja höpisivät ihmisten juttuja, jotain uuden vuoden juttuja kuulin leikin lomasta. Kuulemma pitää olla sisällä ja pissallakin saa käydä vain hihnassa, etten pelästy raketteja ja juokse karkuun tai loukkaa itseäni. Mutta kuulemma syödään nakkeja ja perunasalaattia, lisäksi ystäväni Dina juhlii kanssani.
Saas nähdä mitä se uusi vuosi tarkoittaa.. kuulostaa kivalta ja ei niin kivalta. Mutta minäkö muka pelkäsin, pah! Olen rohkea pieni bullmastiffi, en pelkää mitään! No paitsi varjoja, peilikuvaani ikkunasta, mattojen tamppausta, kovaa tuulta.. mutta jokainen järkevä koira pelkää tuollaisia hirvityksiä! Minä en sitäpaitsi juokse pelkojani karkuun, haukun ne karkuun komealla bullmastiffin haukku-ulvonnalla! :) Huomenna muuten Dina tulee meille koko viikonlopuksi, harjoittelemaan uutta vuotta varten! Toivotan kaikille kinkkuisaa joulua ja nakkista uutta vuotta! Muistakaa meitä lemmikkejä kun räjäyttelette raketteja, me emme ehkä pidä niistä joten noudattakaa kellonaikoja ja menkää kauas asutuksesta!
Kiittäen, Rohkea Pieni Bullmastiffi Karma!

Olen toipunut :)

Meillä Se Joulu, mikä lieneekään, tuli etuajassa! Lääkäri nimittäin oli sitä mieltä että jalkani on parantunut ja saan taas juosta, leikkiä, hyppiä ja pomppia! Jalkaan sattuu vielä ja olen heikossa kunnossa, joten en jaksa kovin pitkään, mutta kuntoudun nopeasti! Kävin ennen lääkäriä siellä hierojalla ja se oli aika ihanaa, vaikka vähän jännitti. Hän kopeloi minut päästä hännänpäähän ja se oli mukavaa :) Katja Härmä on loistava koirahieroja, suosittelen! Kasvattajani tuli käymään siellä hieronnan lopuksi ja riehaannuin täysin, minusta on aina niin ihana nähdä!
   Nyt minun pitää kerätä voimia ja vahvistua, että voin taas leikkiä toisten koirien kanssa. Pian sekin onnen hetki koittaa, kuntoudun tämän kuun äidin kanssa riehuen ja sitten pääsen taas tapaamaan ystäviäni! Parasta tässä kaikessa on kuitenkin se että äiti ei ole enää niin huolestunut :) hän hymyilee kun riehun, eikä komenna rauhoittumaan.
  Tottiksessakin sain treenata luoksetuloa ja leikkiä kunnolla patukan kanssa. Mahtavaa! Vähän pelleilin kentällä, siellä oli niin paljon hajuja ja minua pissatti aika paljon, kun en malttanut käydä tarpeillani ennen kentälle menoa. Minulla on aika kova kiire aina autosta kentälle ja se onkin aika työlästä kun äiti vaatii että liikumme yhdessä. En millään malttaisi! Minusta tottis on mukavaa, teen helppoja juttuja ja saan paljon nameja ja leikkiä palkaksi :) Viikonloppuna on ehkä hakutreenit jos saadaan porukka kasaan, eikä sada lunta. Wuf! Koiranelämää ♡

Iloisin terveisin Karma!
 

Talvi tulee

Heipä Hei!  Nyt on kuulemma talvi mutta ei ole lunta. Ihan hyvä juttu sillä en vieläkään saa leikkiä. Jalkani kuvattiin 6.11. Uudelleen ja paranen hyvin, mutta vielä pitäisi malttaa olla rauhassa joulukuuhun asti. Käymme kuitenkin treeneissä kentällä, hakumetsään en pääse ennen kuin vasta ensikeväänä. Äiti on kovin harmissaan  mutta minä alan jo tottua tähän laiskotteluun.
   Tosin innostun aina hirveästi ulos lähtiessä ja säntäilen sinne tänne hajujen perässä. Äiti ei ole tarpeeksi nopea eikä halua aina kulkea samaan suuntaan kanssani joten se aiheuttaa vetämistä. Nyt olen viikon verran kulkenut kuonopannan kanssa ja se on tosissaan vähän palauttanut minua maan pinnalle ja alan muistamaan taas että äiti määrää tahdin, enkä minä. Ärsyttävä kapistus! :)
   Tänään äiti kytki hihnan kaulapantaani kesken lenkin ja loppumatkan kävelin oikein mallikkaasti ilman kuonopantaa. Kyllä minä osaan, mutta en oikein jaksa aina käyttäytyä hyvin kun kaikkialla on kaikkea kiinnostavaa!
  Äiti on muutenkin seonnut, hän askartelee minulle uusia pantoja jatkuvasti. Ne on ihan hienoja kyllä, ei siinä mitään, mutta minä en saa olla mukana auttamassa ja sepä ärsyttää välillä oikein kovasti. Minäkin haluan leikkiä niillä lankakerillä, ja osaan tehdä tosi hienoja solmuja!
   Olen edelleen äidin mielestä hiukan liian lihava, mutta nyt siirryin raakaruoalle ja sen pitäisi auttaa minua hoikistumaan. Syön kilon lihaa, luita ja kasviksia päivässä, aamulla kanansiipiä ja iltapalaksi erilaisia liha-kasvis-sekoituksia. Tykkään kovasti, ja suosittelen raakaruokaa kaikille muillekin karvakuonoille sillä se on aitoa oikeaa koiranruokaa! Kanansiipiäkin saa valmiiksi jauhettuina jos ei osaa syödä niitä kokonaisina tai jos vatsa ei kestä. Minäkin aloitin valmiiksi jauhetuilla mutta pidän enemmän kokonaisista siivistä, niitä on hauska syödä! Loppuun vielä kuva minusta, uudessa pannassani! Hauskaa alkavaa talvea kaikille!
T. Karma

Paranen! :)

Heippatirallaa rakkaat lukijat!
Syksyinen ilma tuoksuu ihanalle, tekisin mitä vaan jotta pääsisin kirmaamaan metsään, pelloille, ruskalehtien sekaan. Olen oppinut tässä lepäillessäni heittämään itse itselleni lelua, tökkimään kuonollani erilaisia esineitä pyynnöstä, järsimään pahvilaatikoita yms yms. Melkoisen rankkaa tämä on, en millään jaksaisi.. olla paikoillani! Äiti kävelyttää minua pari kertaa päivässä mutta ihan liian lyhyitä lenkkejä! Tuskaa. En saa nähdä kavereita, enkä tervehtiä lenkillä ihmisiä tai koiria. Jalkani on vielä hiukan arka, mutta kävelen jo melkein normaalisti. Ainakin silloin kun joku näkee, minua vähän hävettää olla rampa. Haluaisin niin kovasti leikkimään! Mutta minun pitää toipua vielä monta monta viikkoa! :<
  Mitä hajuja ulkona onkaan, en ennen niin välittänyt niistä. Onneksi Äiti antaa minun haistella kauan pylväitä ja puita. Istun kotipihalla pitkiä aikoja ilmaa haistellen, tuuli tuo ihania tuoksuja luokseni.
  Äiti lähtee nykyään pois kotoa ilman minua usein. Ei ole reilua. Ennen pääsin hänen mukaansa lähes kaikkialle mutta nyt ei enää. Sitten minä itken. Tuntuu pahalta ettei mennä enää koirapuistoon, hakumetsälle tai näyttelyihin. Ennen teimme niin paljon kaikkea jännittävää yhdessä! Äiti sanoi että tämä on vain väliaikaista mutta aika on minulle aika vieras käsite, ja olen hyvin hämmentynyt. Kerron äidille monta kertaa päivässä että rakastan häntä, varmuuden vuoksi. Äiti halaa minua ja sanoo; niin minäkin sinua. Kunpa aika menisi nopeammin!

Röntgenkuvaus ja leikkaus

Heipä Hei!
Karma on toipilaana leikkauksen jälkeen ja saan taas päivitellä kuulumisia Karman puolesta. Tosiaan Karma on satunnaisesti "ontunut" oikeaa etujalkaa, ja päätimme tutkia asian perinpohjin ja varasin ajan mevettiin ortopedille. Minua ohjeistettiin pitämään Karma levossa lääkäriaikaan asti, mikä oli aika haastavaa meille kaikille. Karma on niin vilkas ja energinen koira, että 1,5 viikkoa levossa sai sekä minut että Karman vähän "sekoamaan" ;) no nyt sitten viime torstaina pääsimme eläinlääkäriin ja ensin kävelytin karmaa edes takaisin käytävää pitkin, sitten ortopedi tutki Karman päästä varpaisiin pöydällä. Hän huomasi hiukan poikkeavuutta jo käsin kokeilessa kyynärpäästä ja aloin jo hiukan huolestua.
  Siirryimme röntgenhuoneeseen, Karma sai rauhoittavan ja nostimme hoitajan kanssa pikkutytön (37 kiloa) pöydälle röntgenkuvia varten. Minut lähetettiin ulos huoneesta odottamaan.. ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen pääsin lääkärin kanssa ihmettelemään röntgen kuvia. Ensin kävimme läpi takajalkojen kuvat, kaikki oli ok. Sitten lääkäri sanoi "mutta" ja jalkani meinasivat pettää alta. Tärisevällä äänellä sanoin lääkärille etten halua mitään huonoja uutisia. Lääkäri oli pahoillaan, mutta huonot uutiset oli kerrottava  kuitenkin. Oikean etujalan kyynärpäästä näkyi luutumishäiriö ja kaareutunut värttinäluu. Pitkän keskustelun jälkeen minulle selvisi että kyseessä on synnynnäinen vika "ununited processus anconeus" irtopala. Itkuhan siinä tuli kun ymmärsin että kyseessä on ongelma mikä tulee vaivaamaan karmaa lopun elämää jollain lailla. Nivelrikkoa tulee jossain vaiheessa elämää.
   Kaareutuneen luun hoitoon lääkäri suositteli leikkausta. Hän katseli aikataulujaan ja sovittiin leikkausaika heti seuraavalle päivälle. Kotona yksi Uneton yö, huoli karkotti nukkumatin ja aamuyöstä   Karma herätti jatkuvasti kun tahtoi pissalle ja häröili muutenkin lääkehuuruissa :/
  Vein Karman aamulla mevettiin, tyttö leikattaisiin jossain vaiheessa päivää. Leikkaus parantaisi huomattavasti kyynärpään tilannetta ja auttaisi jalkaa kasvamaan suoraan.
  Koko tuskaisen päivän odotin soittoa että saisin hakea tytön kotiin. Kuuden aikaan illalla en kestänyt enää ja soitin itse mevettiin, hoitaja sanoi ensin että Karman voi jo tulla hakemaan, mutta sitten tiedusteltuaan asiaa hän sanoi että voisin hakea Karman 19.30, tyttö oli vielä nesteytyksessä heräilemässä. Lähdin kuitenkin aika pian ajelemaan kohti asemaa koska en enää kestänyt olla kotona, ahdistus oli valtava. Hoidimme paperit ja jäin odottelemaan että näkisin koirani jälleen ( Leikkaus maksoi 680€, sisältäen kaulurin ja kipulääkkeet, edellisen päivän kaikkien jalkojen röntgenkuvaus kustansi 280€ ,edullista mielestäni, sillä maksoin univetissa korvien tarkistuksesta kerran 220€ )
  Vihdoin ovi aukeni ja pääsin Karman luo. Hetken halittuamme juttelin hoitajan kanssa joka opasti vielä hoidossa ja auttoi kantamaan tokkuraisen Karman autoon. Leikkaus oli onnistunut, nyt alkaisi pitkä toipumisprosessi, kuukausi vain rauhallista ulkoilua hihnassa :S
   Ensimmäinen yö meni tietysti taas lääkehuuruissa ja krapulassa, nukuin Karman vieressä ja yritin pitää tytön rauhallisena. Aamulla Karma alkoi selvästi toipumaan, kävi pissalla ja söi ja joi :) nyt leikkauksesta on kaksi päivää ja täällä riehuu iloinen kolmijalkainen bullmastiffi! Varaa jo jalalle paikallaan ollessaan ja haluaisi kovasti leikkiä! Sohvalle pitäisi päästä ja muutenkin Karma pitää minut nyt aika kiireisenä, kokoajan pitää vahtia ettei tyttö satuta itseään. Kaluria Karma vihaa, käytämme sitä ainoastaan silloin kun Karma lepää häkissään. Häkissä olemisesta Karma ei myöskään tykkää, mutta kaikki tehdään tytön omaksi parhaaksi vaikkei hän sitä ymmärräkkään. Karma yrittää jo juosta ja hyppiä, häkki on tällä hetkellä ainoa turvallinen paikka tytölle. Tänään Karma alkoi yhtäkkiä jättää jälkeensä veritippoja ja pelästytti minut pahanpäiväisesti, onneksi tikit olivat ehjät ja verenvuoto johtuikin juoksusta. Pieni vauvamme on nyt teinityttö! :)
  Kuukauden päästä mennään kontrolliin ja ollaan taas viisaampia, siihen asti vain lepäämme ja toivomme että leikkaus onnistuu ja jalka kasvaa suoremmaksi! Tulevaisuutta ei kukaan tiedä mutta teemme kaikkemme jotta Karma pystyy elämään normaalia onnellista koiran elämää!
Kuvia en viitsi laittaa, sillä potilas vain mököttää kameralle vaikka muuten onkin jo ihan iloisella tuulella! :)

Terveisin; Karman Äippä

Puoli vuotta ja kipeä Tassu.

Heipä Hei!
Minun iloinen koiran pennun elämäni on muuttunut hiukan vähemmän iloiseksi :(
Tassuni on kipeä. Olen aina välillä yrittänyt kertoa äidille että se on kipeä mutta rodunomaisesti olen myös peitellyt kipuani. Ensin äiti epäili että tassussani on tikku, ehkä olikin. Mutta tikkuhaava on nyt parantunut jo ja äiti epäili hassuun kävelyyni syyksi valjaita. Nyt valjaat on jätetty naulakkoon jo pitkän aikaa sitten ja jalkani on edelleen kipeä. Nyt on aika mennä eläinlääkäriin. Kävimme kasvattajan luona leikkimässä siskoni kanssa ja nyt myös kasvattaja näki tassukipuni, mikä pitkän lenkin jälkeen olikin tosi arka. Kuulin äidin ja kasvattajan puhuvan jalkani kuvaamisesta. Huomasin äänessä huolta ja äiti sanoi minulle että lenkit ja treenit unohdetaan nyt siksi aikaa kunnes jalkani on tutkittu. Äiti sai ajan eläinlääkäriin reilun viikon päähän, siihen asti ainakin lepään.
  Tänään täytän puoli vuotta! :) harmi että merkkipäivää varjostaa kipeä koipi, mutta äiti lupasi minulle juhlapäivän kunniaksi makoisan luun! :) olen hiukan alamaissa, äiti on niin selvästi huolissaan ja se vaikuttaa minuunkin. Toisaalta nautin myös laiskottelusta ja äidin sylissä makoilusta.. aion levätä kiltisti jotta pääsen taas huolettomana leikkimään ja juoksemaan!

Terveisin hiukan surkea, puolivuotias pieni bullmastiffi!

Hellou!

Hei! Olen Karma, pieni Bullmastiffityttö! 
Olen jo 23 viikkoa vanha, reipas ja iloinen koiranpentu ;) Viime perjantaina kävin vaa'alla mustissa&mirrissä, painoin jo 30.6 kiloa!

Viime viikon keskiviikkona kävin taas hakutreeneissä,  siellä oli mahtavaa! Maalimiehet lähtivät tällä kertaa kauemmas karkuun, minun herkkujeni kera! Juoksin äkkiä perään ja löysin tyypit, ja namit! Tosi mahtavaa tuo hakuilu, tykkään! :) Muutenkin viihdyn metsässä hyvin, Äidin kanssa kävelemme  päivittäin mukavia lenkkejä isossa metsässä, joka päivä etsimme jonkun uuden paikan tai polun! Leikimme myös paljon, lempparileluni on pehmolelumainen pallonaru. Siinä on kaikki mahdollinen  yhdessä, toisessa päässä on vinkulelu ja toisessa pallo! Sitä voi repiä, kantaa ja noutaa!

  Olen noutamisessa jo aika taitava muuten! :) Jos äiti heittää minulle lelun, tuon sen lähes aina heti takaisin! Saan vetää lelua ellei äiti sano irti, mutta välillä päästän lelussa heti irti sillä silloin tiedän että Äiti heittää sen uudelleen!
  Myös perheeni lasten kanssa on kiva leikkiä, joskus leikin heidän kanssaan ulkona ja joskus sisällä. Välillä vain katson heidän kanssaan piirettyjä, tykkään olla heidän kanssaan :)
  Tykkään käydä koirapuistossa ja leikkiä kaikenlaisten koirien kanssa! Osaan leikkiä isojen ja pienten koirien kanssa ja yritän olla aina ystävällinen kaikille! Kaikki koirat eivät ole aina olleet kovin ystävällisiä minulle, mutta minä en välitä rähisijöistä, menen vain kauemmas! Aina on löytynyt joku kiva leikkikaveri kun olemme olleet puistossa. Jos ei paikalla ole ollut muita koiria, leikin silloin äidin kanssa! :)

  Viime sunnuntaina kävimme mätsärissä. Kun tuli meidän vuoro mennä kehään, innostuin kovasti telmimään ja lelun puuttuessa leikin äidin kengillä ja lahkeilla. Niin ei olisi saanut tehdä :/ äiti sanoi ettei se haittaa, me harjoittelemme vasta eikä aina voi onnistua! Hänen mielestään oli hienoa että olin reipas :) seuraava kierros kehässä menikin jo hienosti!
  Tuomari sanoi kuitenkin äidilleni että olen pian vaarallinen jos äiti ei ala kouluttamaan minua. Äitiä vähän suututti tuomarin sanat, sillä vaarallinen minä en missään tapauksessa ole, enkä tule olemaankaan! Äiti kehui minua paljon ja sain paljon herkkuja!
  Kotona pidettiin vielä vohvelikestit ja sain ihan oman vohvelin! Lisäksi perheen pienin lapsi tiputteli minulle vohvelin palasia pöydän alle ;) sain vatsantäydeltä herkkuja ja pääsin vielä illalla koirapuistoon leikkimään! Äitiä ei enää harmittanut yhtään, hän naureskeli minulle; "mitäs meidän vaarallinen pikku peto ;)" Olen minä tavallaan vaarallinen, nimittäin vaarallisen söpö ja hurmaan kaikki ihmiset ja koirat, missä ikinä kuljenkin! :D
  Olen Karma! Kaunis pieni bullmastiffi, opettelen vielä elämää mutta nautin joka hetkestä, niinkuin iso pieni koiranpentu vain voi! :)

♡:lla pieni bullmastiffi

Harrastuksia

Heipä Hei!
Kerroinkin jo mätsäristä joten harrastan siis näyttelyissä esiintymistä. Nyt viikonloppuna osallistun ensimmäiseen "oikeaan" näyttelyyn! Vähän jo huomaa miten äitiä jännittää!
  Kuitenkin viimeviikolla aloitin uuden harrastuksen, nimeltä Haku. Henkilöhaku? ihan sama! :)

Ajoimme autolla jonnekkin korpeen. Siellä oli muitakin koiria, boxereita. Ystäväni naapurista oli myös mukana! En kuitenkaan päässyt leikkimään heidän kanssaan, jäin auton luokse häkkiini odottelemaan. Ensin Äiti ja muut ihmiset katosivat metsään ja minä otin nokoset. He tallasivat metsän täyteen jälkiä ja sitten yksitellen pääsimme harjoittelemaan hakua! Toiset koirat etsivät jo ihmisiä, "maalimiehiä", jo syvältä metsästä, minä sain vain juosta heidän luokseen ja sain hurjasti herkkuja ja kehuja! Hauskaa puuhaa, piilosta koirien kanssa. Alamme harrastamaan enemmänkin boxereiden kanssa, huomenna mennään tokotreeneihin! Siinäkin saa herkkuja, Äiti lupasi.
  Viimeviikonloppuna olin surullinen. Äiti ei ensin ymmärtänyt mikä minua vaivaa, mutta olin huolissani koska puolet laumastani puuttui. Vanhemmat lapset ja iskä olivat jossain yli yön! Olin niin surullinen että Äiti vei minut Mustiin ja Mirriin leluostoksille! Sain kaksi uutta lelua! Piristyin vähän ja leikin innoissani uusilla leluilla. Kävin vaa'alla myös, 27,7 Kiloa! Äiti ei enää jaksa nostaa minua ;)

  Perheeni vanhin poika on aloittanut koulun joten herään nykyään aika aikaisin ja menen oven eteen odottamaan. Tahdon mennä mukaan saattamaan häntä kouluun ja tänään menin saattamaan pienemmän pojan päiväkotiinkin. Äidin oli pakko ottaa minut mukaan sillä en suostunut väistämään oven edestä. Olen huomannut että erityisesti kouluun lähteminen on ollut aika jännittävää, joten on parempi että olen mukana saattamassa pojan kouluun! :) Tänään siis ajoimme ensin autolla päiväkodille, sitten takaisin kotiin ja kävellen saatoimme pojan kouluun :) jatkoimme vielä matkaa metsään koulun taakse ja leikimme siellä hetken pallolla, kepeillä ja kävyillä. sain taas liivin päälleni, Äiti pelkää että hukkaa minut metsään koska värini ansiosta maastoudun tosi hyvin! Lisäksi hän ajatteli näyttää koululaisille esimerkkiä heijastimen käytöstä ;)

Meillä on metsässä oma mahtava leikkipaikka! Keskellä  ryteikköä on hieno tasainen alue missä koiranpennun on hyvä ja turvallinen telmiä! Käyn siellä usein leikkimässä myös naapurin boxerin kanssa! Ärsyttää välillä kun joudumme kävelemään "kauniisti" hihnassa metsään asti ennen kuin pääsemme leikkimään. Mutta kun pääsemme vauhtiin, meno on melkoinen!

Tässäpä taas tarinaa yhdelle kertaa! Nyt voisin mennä lasten kanssa leikkimään ;) Kohta on iltalenkin aika, mitähän kivaa Äiti meille tänään keksii!

Kuulemiin! 

T: Karma 

match show!

On niin kuumat ilmat etten ole jaksanut millään kirjoitella! Saas nähdä kuinka hyvin muistan kaiken viime viikkoina tapahtuneen. Kirjoitin viimeksi lomamatkasta, sen jälkeen kävin rokotuksissa. Se ei ollut kivaa, korvani tarkistettiin ja se sattui! Raavin rimpuillessani Äidin jalat verille mutta äiti sanoi ettei se haittaa. Oma syynsä kun lähti shortseissa eläinlääkäriin. Uimatreffit sisarusten kanssa jouduttiin perumaan ukkosen takia, mutta äiti on käyttänyt minua uimassa rajasaaren koirapuistossa. Se on muuten mahtava paikka ja alan tykkäämään uimisesta :) vesikin on mukavan lämmintä! Olen tavannut paljon kaikenlaisia koiria ja äiti sanoo että olen erittäin kohtelias uusiin koiriin tutustuessani :) tietysti olen! itsestään selvää! Ja Kaunis ;)

  Tosiaan viimeviikon tiistaina, 29.7 kävimme match showssa. Oli kuuma päivä enkä olisi halunnut lähteä mihinkään, mutta äiti pakotti. Ajoimme autolla ihan outoon paikkaan ja äitiä jännitti kovasti vaikka hän yritti olla näyttämättä sitä minulle. Istuskelimme nurmikolla ja paikalle saapui koko ajan enemmän ja enemmän koiria, kävimme ilmoittautumassa ja äiti kertoi että olen Bullmastiffi nimeltä Karma. Minua ihasteltiin kovasti, joka puolelta kuului "oi miten ihana pentu!" 

  Olin vähän ihmeissäni ja hermostunut, mitäköhän kummaa täällä tapahtuu. Sitten tapahtuikin jotain mukavaa, nimittäin veljeni tuli luokseni ja innostuimme tietysti telmimään :) Vaihdoimme kuulumisia painien, Äiti jutteli veljen äiskän ja iskän kanssa. Kävimme harjoittelemassa kehässä hiukan, en millään malttanut keskittyä ja huomasin että Äitiä jännitti vaan entistä enemmän. Kävimme kävelyllä veljeni kanssa ja telmimme nurmikolla, joimme paljon vettä ja kisailimme kepistä. Sitten saapui Kasvattaja ja sisko, pääsimme telmimään kolmistaan! Paikka oli täynnä koiria mutta minä olin onnellinen sisarusteni kanssa enkä juuri välittänyt muista. Oli niin kuumakin, että me pienet Bullmastiffit päätimme ottaa rennosti jännityksestä ja vilinästä huolimatta. 

  Odottelu kesti kauan, mutta kun vihdoin pääsin kehään kaikki tapahtui tosi nopeasti! ravasimme ympyrän ja sitten seisoin kauniisti, hampaitani katsottiin ja minua tutkittiin. Sitten sain tietysti kehuja! Ja sinisen nauhan. Kaverinani kehässä ollut kultainen noutaja sai punaisen nauhan, hän esiintyi kuulemma hiukan innokkaammin ;) Sitten taas odottelimme ja odottelimme, veljeni kävi kehässä ja lopuksi siskoni. He saivat punaiset nauhat, jippii! ;) kävimme vielä pyörimässä ja seisomassa sinisten kehässä, sekin meni hienosti, vaikken millään jaksanut enää seistä koko aikaa ja niimpä tuomari kiitti meitä ja sain namipussin ja hurjasti kehuja Äidiltä! Sitten oli sisarusteni vuoro mennä punaisten kehään, hekin pärjäsivät hienosti mutta olivat myös väsyneitä. 

Äiti oli selvästi iloinen ja onnellinen, minäkin olin vaikka väsytti. Sain vielä hetken leikkiä siskon ja veljen kanssa, otimme muutamat kuvat ja lähdimme kotiin. Ihan hauskaa tuo näyttelytouhu loppujen lopuksi olikin! 

  Harjoittelemme tietysti lisää kauniisti seisomista, ravia ja hampaiden tutkimista. 23. päivä tätä kuuta on ensimmäinen oikea näyttely! Kasvattaja, siskoni ja kaksi veljeäni omistajineen tulevat sinne myös, Ihanaa! :)

Osallistumme kasvattajaluokkaan näyttääksemme kaikille kuinka hienoja me kaikki olemme, yhdessä ja erikseen ;) Äiti aikoo käydä harjoittelemassa näyttelytouhuja ilman minua, hän menee bullmastiffien ja mastiffien erikoisnäyttelyyn vakoilemaan kuinka meitä oikeaoppisesti esitetään :D 

  

Niin tosiaan, olen jo 19 viikkoa vanha ja painan jo yli 26 kiloa!

 Palailen taas piakkoin kirjoittelemaan, jokainen päivä on seikkailu pienelle bullmastiffille ja haluaisin kertoa teille kaiken hienon ja mahtavan mitä koen ja näen ;) Kunhan helteet helpottaisi niin jaksaisin kirjoitella ahkerammin! ;)

<3:lla Karma

Lomamatka :)

No heipä hei!
Viimeviikon maanantaina oli kummallinen päivä! Äiti ja Iskä hääräilivät ympäriinsä ja täyttivät kaikenlaisia reppuja ja pusseja. Minä yritin kysyä mitä on tekeillä ja pyörin heidän ympärillään ja kokeilin josko reppu olisikin uusi kiva lelu. Ei se ollut :( Koko illan he jatkoivat hääräilyä ja äiti merkkaili paperiin mitä kaikkea oli jo pakattu. Yhteen reppuun pakattiin minun vitamiinit, öljyt, korvien ja silmien puhditusaineet, kynsisakset ja leluja. Melkein tyhjään ruokasäkkiin lapattiin lisää nappuloita uudesta ruokapussista, Äiti sanoi että siinä on ruokaa ainakin viikoksi, ei lopu kesken.

  Oli jo ilta, ilma oli viilentynyt ja lapset söivät iltapalaa. Kohta lähdetään, äiti kertoi ja iskä alkoi kantamaan tavaroita autoon. Minulle piilotettiin makkaranpaloja takapihalle ja etsin niitä niin innoissani että unohdin hetkeksi ihmisten omituiset puuhat. Sitten oli minunkin aika siirtyä auton kyytiin. Häkkiini oli laitettu mukava alusta ja puruluu. Ai nyt mennään? Selvä. Nytkö me lähdetään sinne mökille katsomaan poroja?!

  Äiti ajoi koko yön. Onneksi pääsin välillä autosta pois taukopaikoilla, alkoi paikat puutua ja pissahätäkin oli. Nukuin kuitenkin melkein koko matkan. Aamulla olimme perillä, mutta emme heti päässeet mökille. Pysähdyimme huoltoasemalle syömään aamupalaa ja viereisessä autossa oli haukkuvia koiria. Inhoan räksyttäjiä, Äiti mennään pois? Kävelimme vähän matkaa ja sitten näin jotain omituista! en tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä mutta uskaltauduin muutaman metrin lähemmäs omituisia otuksia jotka olivat silti vielä aika kaukana. Mitä nuo ovat, kysyin korvat korkealla. Poroja, Äiti sanoi ja hymyili minulle. Porot pelästyivät paikalle ajaneita mopoja ja juoksivat hassunnäköisesti pois.

  Sillävälin haukkuvat koirat olivat häipyneet ja vihdoin pääsin syömään. Oli aika kuuma ja omituiset pistävät otukset parveilivat ympärillämme. Kävelimme vielä hetken huoltoaseman pihalla ja sitten jatkoimme matkaa. Ajoimme Rukalle. Siellä pääsin leikkimään veteen :) oli tosi kuuma ja nautin viileästä vedestä, siellä veden alla oli jotain kummallisia otuksia myös. Ihmeellinen paikka! Joka puolella haisi porolta, mutta en enää nähnyt sarvipäisiä otuksia.

  Vähän aikaa ajeltuamme lähdimme mökille. Äiti ei ollut varma saiko mökille tuoda koiria joten odottelimme vähän syrjemmällä että mökin omistaja lähti ;) Ensimmäiseksi Äiti kävelytti minua mökin pihan ympäri ja kävimme tervehtimässä naapureita. Äiti kysyi sopiiko heille että ulkoilen mökin pihassa ilman hihnaa, kun en aina kuule tänne käskyä kun näen jotain kiinnostavaa. Se sopi naapureille, mutta minäpä yllätin Äidin, enkä mennyt kertaakaan naapurin pihalle! :) Äiti keksi myös paremman sanan "tänne-käskyn" tilalle; MAKSAA!
toimii ;)

  Mökillä oli ihanaa! Ihania tuoksuja joka puolella, pääsin uimaan joka päivä ja söin poronkakkaa! Siitä tuli huono olo ja ripuloin pari viimeistä päivää mökillä. Myös hyttyset, paarmat ja mäkäräiset kiusasivat minua. äiti yritti auttaa ja hoiti puremia jollain kummallisella aineella. Paljon apua siitä ei ollut mutta pyörin pihan mustikanvarpujen seassa, se tuntui mukavalta :) Äiti muisti myös joka päivä hioa peruskoulutustani ja loppuviikosta seurasin hienosti kontaktissa ilman hihnaa, jopa juoksuaskelin :) En muuten saanut syödä poroa, eikä äitikään. Mutta sain maistaa grillattua ahventa ja särkeä, niitä kaloja joita veden alla vipelsi. Viimeisenä iltana yritin ottaa kaloja kiinni suoraan vedestä mutta se ei ollutkaan niin helppoa :) Jätän kalastuksen ihmisten iloksi, saan kuitenkin osani saaliista  ;)

 Nyt olemme jo kotona, reissun aikana täytin 16 viikkoa. Eilen painoin 19,5 kiloa, ripuli on hiukan vaikuttanut painon nousuun. Huomenna menemme ehkä leikkimään boxerien kanssa, Keskiviikkona näen sisaruksiani taas, pääsen esittelemään uimataitojani! Torstaina saan taas rokotukset. Saas nähdä mitä muuta mukavaa tapahtuu! Äiti sanoi että harjoittelemme nyt ahkerasti hihnassa kävelyä ja näyttelyä varten hampaiden tarkistamista ja kauniisti seisomista.

Palaillaan taas!

Karma

kaikkea viime viikoilta!

Heippatirallaa!
Pariin viikkoon en ole kirjoitellut, minulla on ollut niin kova kiire kasvaa!
Voisinkin listata ensimmäisenä pienen kasvutaulukon ;)

7   viikkoa :  6,3  kg
8   viikkoa :  7,3  kg
9   viikkoa :  8,3  kg
10 viikkoa :  9,3  kg
11 viikkoa : 11,4 kg
12 viikkoa : 13,0 kg
13 viikkoa : 14,8 kg
14 viikkoa : 16,9 kg

Aika hurjaa vauhtia kasvan, eikö! Syön Royal Caninin Nappulaa edelleen, lisäksi jauhelihaa, piimää, raejuustoa, sisäelimiä silloin tällöin. Ajanvieteluita saan kanssa päivittäin, tosin Äiti ei ole vielä antanut minulle ruokaluita. Pian on aika opetella syömään niitäkin.

Vaikea muistaa mitä kaikkea tässä parin viikon aikana on tullut tehtyä, kun olen tosiaan unohtanut kirjoitella :D Viikko sitten maanantaina oli jännittävä päivä, Veljeni kävi aamulla leikkimässä ja Kasvattaja tuli myös myöhemmin päivällä käymään. Veljeni kanssa leikimme nätisti painien, mutta sitten meille tuli vähän riitaa pihalle unohtuneesta luusta. Luu vietiin pois ja pystyimme jatkamaan leikkimistä!
  Kun Kasvattaja tuli käymään, olin riemuissani! Voi miten ihanaa nähdä elämäni ensimmäinen ihminen! Oli myös kiva kuulla kehuja käytöksestäni ja ulkonäöstäni. Olen kyllä hieno koira, Äitikin kertoo sen minulle päivittäin :D

 Sitten seuraavana päivänä kävin amstaffiystäväni kanssa mustin&mirrin pentujen leikkitreffeillä. Näin paljon pikkuisia koiranpentuja mutta heidän kanssaan en saanut leikkiä! Meidät nostettiin aitaukseen telmimään ja aluksi olin kaverini kanssa ihan kahdestaan. Meillä oli hauskaa! Sitten tapahtui jotain mitä en osannut ollenkaan odottaa. Aitaukseen nostettiin ihan vieras koira, Hovawartin pentu. Menin ihan hämilleni, enkä vastannut toisen ystävälliseen tervehdykseen. Kaverini kyllä leikki innoissaan vieraan kanssa, mutta minä en. Aloin ujostella, joku olisi voinut kertoa että täällä joutuu leikkimään vieraiden koirien kanssa! Äiti tiesi muttei kertonut, ehkä hän luuli etten olisi ymmärtänyt! Hän nosti minut pois aitauksesta ja hyvä niin, sillä olin jo ihan väsynyt! Ostimme vähän jauhelihaa ja menimme kotiin, kaverini tuli meille ja jatkoimme leikkimistä kotipihalla. Ihanaa olla kotona, täällä on kiva leikkiä!

  Viimeviikolla kävin myös leikkimässä metsässä naapurin boxeripojan kanssa. Meillä oli niin hauskaa! Äidillä ja boxerin omistajallakin oli mukavaa, kun he katsoivat meidän telmimistä ja juttelivat ihmisten höpinöitä. Kotona Äiti huomasi että tuoksun ihan metsältä ja alkoi tarkistamaan minua, niinkuin aina lenkkien ja painien jälkeen haavojen/roskien/ynnä muiden varalta ja hän huomasi että turkkini on ihan tahmea. Haisevaa tahmeaa mönjää joka paikassa! Pihkaa, äiti kertoi minulle. No onneksi ystävät naamakirjassa kertoivat Äidille että pihkan saa pois ruokaöjyllä! Niinpä Äiti sitten pyyhki ruokaöljyyn kastetuilla vanuilla pois pihkaiset kohdat ja sitten pääsin vielä pesulle että öljy lähtee turkistani.

Sunnuntaina kävimme koirakoulussa taas. Tälläkertaa jouduin kävelemään toisten koirien ohi erilaisilla alustoilla. Pressun päällä, muovilaatikon kannen päällä, ja heijastavalla peilialustalla. Viimeisimmällä jäin tuijottelemaan kuvajaistani mutta en pelännyt yhtään! Äidin kanssa ollaan käyty niin monenlaisissa paikoissa ettei minulla ole mitään "alusta-arkuutta".. Kaikkea ihmeellistä ihmiset keksii :p

Eilen meille saapui vieras. Ystäväni Amstaffi tuli kylään! Jee kivaa, leikitään! Yritin kutsua Kaveria leikkimään, mutta Hän käyttäytyi oudosti. Hän katseli ovelle päin ja oli ihmeissään. Sitten minäkin tajusin, ettei Kaverin omistaja tullutkaan mukana. Siksi hän oli hieman ihmeissään. Äiti kertoi että Kaveri kyläilisi meillä viikon, kun hänen omistajansa ovat matkoilla. Voi ei!

No olihan meillä hauskaa ensimmäisenä päivänä, leikimme paljon ja Äiti päästi minut ( onneksi ) välillä nukkumaan. Naapurin boxeripoikakin tuli illalla tervehtimään meitä ja leikimme kolmistaan. Minä jäin vähän paitsioon mutta yritin kuitenkin leikkiä mukana. Yöllä kaveri yritti herättää minut leikkimään, mutta halusin jatkaa nukkumista. Iskä päästi minut boxiini ja jäi kaverin kanssa sohvalle.

Kaverillani Riittää virtaa hiukan enemmän kuin minulla, luonteeseeni ei kuulu jatkuva riekkuminen ja osaan ottaa rennosti oudoissakin tilanteissa. Kaveri on energisempää sorttia ja tietysti levoton vieraassa paikassa.
Tänään aamulla Äiti lenkitti kaverin aikaisin, minä sain jäädä nukkumaan ja heidän käytyä lenkillä leikimme hiukan pihalla kahdestaan ja sain nameja! Äidillä on hassu uusi metallinen keppi minkä päässä on pallo. Aina kun kosken kuonollani palloa, naksahtaa ja saan namin. Minulla meni alle minuutti keksiä tämä uusi kiva leikki. Leikimme myös lelulla ja harjoittelimme istumista, maahanmenoa ja katsomista. Minusta oli niin mukavaa puuhastella Äidin kanssa kahdestaan! Pidän kovasti kaveristani mutta en ole tottunut jakamaan Äidin huomiota.. Äiti sanoi että olen mustasukkainen, en vaan yhtään tiedä mitä se tarkoittaa...

Tämä Viikko vierähtää siis kaverin kanssa, paitsi Torstaina menemme tapaamaan sisaruksiani, kasvattajaa ja emoani. Ensiviikolla lähdemme mökille, jonnekkin missä on poroja! Jännittää kamalasti, en ole koskaan nähnyt poroja mutta kuulostaa mahtavalta! Ainakin se kun Äiti sanoo että aikoo mennä syömään poroa, minä aion kyllä ehdottomasti osallistua kaikkeen mihin liittyy syöminen :)

Tässä vielä muutama kuva minusta ja ystävästäni! heipä hei taas!

Karma

Äidin kertomus Karmasta

Karma sitä ja Karma tätä, Kuvaa kuvan perään ja ja ja :D Facebookissa on jo sataa kuvaa Karmasta omituisissa nukkuma-asennoissa ja muuten vaan ihme touhuissa. Kiva päästä tännekkin kertomaan hiukan Karmasta.

Kun Karma tuli meille, olin jännittynyt ja varautunut kaikkeen mahdolliseen, kakkapissakaaoksesta tuhoutuneisiin huonekaluihin. Vaan Karma osoitti heti alkuunsa että hän käy erittäin mielellään ulkona tarpeillaan ja on paljon kiinnostuneempi käsien ja jalkojen puremisesta kuin huonekaluista, Tietysti Karma saattaa jossain vaiheessa innostua repimään sohvaa ja unohtaa sisäsiisteyden mutta toistaiseksi olemme päässeet helpolla :D Paitsi puremisen kanssa.
 
 Alkuun Karma lopetti puremisen kun kiljaisin kovaa, mutta tyttö turtui aika äkkiä kiljahteluun ja puri entistä enemmän. Sitten kokeilimme täyttä paikallaan oloa ja hiljaisuutta, mutta Karman puruvoima kasvoi äkkiä niin suureksi että siihen oli pakko reagoida. Kiellot kaikuivat kuin kuuroille korville ja puremisesta alkoi jo muodostua ongelma. Aikani esteltyäni puremista,(mikä oli Karmasta hauska painileikki) aloimme viemään Karman omaan pesäänsä jäähylle, mikä on oikeasti auttanut nopeasti ja pureminen on vähentynyt viikossa hurjasti. Karma välillä kokeilee tietysti haukata lahkeesta mutta uskoo jo monesti kieltoa koska tietää että seuraava sana on Jäähy! Silloin joutuu koppiin pariksi minuutiksi, minkä jälkeen yritetään uudelleen leikkiä nätisti, Olen myös alkanut leikittämään Karmaa enemmän silloin kun Karma on rauhallisempi, jottei kierrokset mene heti liian koviksi.
 
 Puremista lukuunottamatta Karma on TÄYDELLINEN! Hurmaava, suloinen ja persoonallinen pentu.
Persoonaa löytyykin moneen lähtöön, välillä aivan kaheli Karma ja välillä rauhallisuuden perikuva. Kun tutkailin rotua sain sellaisen käsityksen että Bullmastiffi on aika laiska ja ehkäpä vähän tyhmä koira, jolle on vaikea opettaa asioita. Yllätyin hurjasti Karman kanssa, sillä Karma on fiksuin pentu jonka olen koskaan tavannut! Kun opettelemme uusia asioita, Karma oppii muutamalla toistolla mistä on kyse, ja näyttää selvästi nauttivan koulutustuokioista! Tietysti fiksu ja itsenäiseen ajatteluun kykenevä tyttö oppi myös äkkiä, että vaikka osaa, ei ole aina pakko totella jos ei huvita ;) En tietenkään ole vaatinut vielä ihmeellisiä asioita mutta Karma esimerkiksi istuu ennen suojatien ylitystä vaikka minä unohtaisin odottaa :D Karma pääsee kopistaan vain istumalla ja ottamalla katsekontaktin, eikä kontaktia saa rikkoa ennen kuin saa lupasanan, muuten portti menee kiinni. Tuntui aluksi mahdottomalta ajatuksenakin, saada Karma oppimaan tämä, mutta fiksu tyttö tietää jo tasan tarkkaan kuinka toimia että pääsee portista. Lisäämme saman harjoituksen myös ulko-oveen kunhan Karma vähän kasvaa. Tavoitteena on ettei ulko-ovesta koskaan mennä ilman lupaa, vaikka ovi olisi valmiiksi auki. Karma osaa jo peruskäskyjä kuten istu, katso, maahan ja seiso. Harjoittelemme myös "Jätä" käskyä ja nostan pikkuhiljaa rimaa kaikissa vanhoissa asioissa. Me harjoittelemme monta kertaa päivässä, ihan muutaman käskyn verran kerralla. Uskon että tässä on salaisuus "menestykseemme", koska treenaaminen on aina kivaa ja ei kestä kauan :)
 
Karma on oppinut myös noutamaan, ihan itsekseen. Kun heitän pallon, Karma tuo sen minulle 4 kertaa viidestä. Uskomatonta minusta! Olen todella ylpeä Karmasta ja uskon että meillä tulee olemaan hauskaa yhdessä tokotreeneissa, haussa, näyttelyissä ja kaikessa mihin ikinä keksimmekään mennä. Se onkin tärkein asiani kun harrastan Karman kanssa. Mitään emme aio tehdä hampaat irvessä ja pokaalien kiilto silmissä. Haluamme vain pitää hauskaa ja harrastaa yhdessä :) <3
 
Toivon että tämän tekstin ja Karman päiväkirjan löytää joku joka haaveilee bullmastiffin pennusta. Karma kertoo asioita omasta vinkkelistään, mutta rehellinen koira kertoo asiat niinkuin ne ovat, yhtään kaunistelematta ja kauhistelematta ;) Ensimmäisen vuoden ajan ainakin, Karma kertoo kuulumisiaan lähes joka viikko, joten vuoden kuluttua tästä blogista löytyy tekstiä monenmoisesta asiasta pikkuisen bullmastiffin elämästä :) Ainakin se, ettei Bullmastiffi ole pikkuinen, kuin pienen hetken ;) Voisin kirjoittaa romaanin näistä viikoista ja Karmasta, mutta lyhyestä virsi kaunis<3

    Näin lopuksi voisin sanoa että Karma on opettanut minulle viidessä viikossa enemmän kuin itse olen koko elämäni aikana opettanut yhdellekkään koiralle! <3

-Äiti ;)
 

Eläinlääkärissä

Heipä hei!

Lauantaina 14.6.2014 täytin 12 viikkoa ja tuli 5 viikkoa täyteen uudessa kodissani!
Juhlistimme merkkipäivää kuvauksilla ja herkkuluilla.

Olen kasvanut valtavasti viidessä viikossa! Kun tulin uuteen kotiini painoin 6.3 kiloa

Lauantaina painoin kotivaa'alla 13 kiloa. Olen myös kasvanut henkisesti, ajattelin antaa Äidin kertoa siitä vähän enemmän! Hän ei malta olla kertomatta omaa näkemystään minusta ja näistä kuluneista viikoista.

 

   Tänään kävimme siis eläinlääkärissä ja sain rokotukset. Ensin kiersimme pienen lenkin ja Äiti toivoi että pissaisin mutta ei ollut hätä. Siispä menimme sisään eläinlääkäriin. Kun menimme ovesta kuulin heti kovaa haukuntaa ja nostin vähän korviani yllättyneenä. Kävelin kuitenkin reippaasti sisään. Äiti luuli että olisin pelännyt mutta minäpä heilautin häntääni tervehdykseksi isolle berninpaimenkoiralle joka oli haukahtanut. Sitten kävimme vaa'alla monta kertaa. Se näytti ihan hassuja lukemia Äidin mielestä, Joten kävimme varmuuden vuoksi monta kertaa. Vaan oli se uskottava todeksi, 13,9 kiloa.

    

      Sitten menimme odottelemaan vuoroamme ilmoittautumiseen. Yhdestä ovesta käveli kaksi oudon näköistä koiraa. Heilautin häntääni heillekkin mutta istuin rauhassa Äidin jaloissa, Äiti kertoi koirien olevan salukeja. Korkeita mutta laihoja ja hassun näköiset huiskukorvat :D Hetken päästä iso harmaa takkuisen näköinen koira asteli sisään ja katseli minua uteliaana. Minä keskityin nameihin mitä äiti kaivoi taskustaan, ja kehui minua jatkuvasti rauhallisuudestani. Helppoa herkkua, istun vain rentona ja katson välillä Äitiä ja namia tulee lisää ja lisää! Taidan tykätä tästä paikasta!

   Ilmoittautumisen jälkeen kävimme vielä ulkona pissalla ja äiti vei minut eläinlääkärin huoneeseen. 

Siellä oli paljon outoja hajuja ja aloin hiukan hermostua. Eläinlääkäri tervehti minua ja lähti huoneesta hakemaan kummallisen koneen jolla piippasi niskaani! Siru se siellä piippaa, hän kertoi ja pyysi Äitiä nostamaan minut pöydälle. Olin hieman ihmeissäni ja jännittynyt kun eläinlääkäri alkoi tutkia minua. Yritin varmuuden vuoksi vähän näykkiä hänen käsiään, jos vaikka tämä olisikin kiva leikki. 

   Sitten hän kehui minua ja äiti halasi minua hetken, sitten sain taas kehuja vaikka yritinkin vähän rimpuilla. Lääkäri kertoi äidille rokotuksesta ja mahdollisista haittavaikutuksista. Minulta meni vähän ohi mikä se rokotus oli, mutta ei haittaa :) pääsin alas pöydältä ja lääkäri tutki vielä tassuni äitini pyynnöstä. 

Polkuanturani ovat kovin isot ja Äitini halusi tarkistaa että se on normaalia. Eläinlääkäri sanoi että minusta kasvaa iso tyttö ja sen näkee tassuista, lisäksi rodullani on yleensä isot anturat :)

  Kävimme vielä odotustilassa syömässä nameja ja Äiti jutteli tiskin takana olevan naisen kanssa ja sai papereita, sitten lähdimme autolle ja Äiti näytti kovin iloiselta ja antoi nameja :D "Hienosti meni, hyvä tyttö Karma!" hän sanoi ja nosti minut autoon. Kotona sain taas lisää nameja ja kehuja. Kävimme vielä pienen kävelylenkin ennen iltaruokaa. Onpa ollut taas mahtava päivä! Nyt voisin köllähtää nokosille ja päästää Äidin kirjoitusvuoroon! 

  Ystävällisin terveisin Karma!

Minä Kasvan

Heipä hei.
 Tänään sataa joten on aikaa taas kirjoitella kuulumisia. En tykkää sateesta! Kävin pissalla aamulla keittiön pöydän alla koska en millään halunnut mennä ulos eikä Äiti pakottanut. Pissaamisen jälkeen kyllä jouduin ulos! :( "ulkona pissataan!", Äiti sanoi. Kyllä minä sen tiedän, mutta menisi itse kastumaan kaatosateeseen kun pitää päästä vessaan. Ihmisillä on posliinipytyt. Vessa on kyllä mahtava paikka, en vaan jostain syystä saa olla siellä. Ihmisten omituisuuksia taas.

  Olen jo 11 viikkoa ja 5 päivää vanha! Painoin 11,4 kiloa viime lauantain punnituksessa! Parin päivän päästä taas näemme kuinka paljon olen kasvanut. Pantaani joudutaan säätämään melkein joka päivä. Äiti kertoi että pian on aika ostaa uusi panta ja uudet valjaat. Ruokamääränikin kasvaa kun täytän 3 kuukautta.

  Viime sunnuntaina kävimme taas koirakoulussa. Edellinen koirakoulukerta oli peruttu, joten tämä oli toinen kerta. Opettelimme taas syömään nameja, mutta kävellessä. Se oli aika hankalaa aluksi, sekä minulle että äidille. Namit putoilivat lattialle ja minä tykkään istua namin syönnin ajaksi. Väsyin aika nopeasti ja kävin nukkumaan. Ei haittaa, pentukurssilla saa nukkuakkin jos tahtoo! :)

 Maanantaina kävimme tervehtimässä isoa ja kilttiä berhandilaista, kaukasian paimenkoiraa ja kissaan!
Berhandilainen opetti minulle että kissasta ei kannata kauheasti välittää! Kävin tietysti haistelemassa mutta kissa huitaisia minua tassulla ja sen jälkeen pidin turvaväliä kummalliseen, tuijottavaan karvakasaan! Kissa olisi halunnut leikkiä hippaa kanssani mutta minua ei huvittanut. Kävin uimassa! Vesi tuntui lämpimämmältä kuin viimeksi ja se kupli hassusti kun astelin siinä! Koitin ottaa kuplia kiinni ja sain vettä nenääni! pärskis! Kohta menin jo uudestaan!

  Eilen matkustimme Bussilla! Sosiaalistamista kuulemma sekin. Äiti kantoi minut bussiin, kävin makaamaan lattialle ja sitten hetken päästä Äiti kantoi minut pois sieltä. En oikein tiennyt mitä ajatella Busseista joten yritin päästä äkkiä kauas pysäkiltä. En kuitenkaan päässyt koska Äiti jätti minut koiraparkkiin kaupan eteen. ( en ollut yksin sillä Sara oli kanssani, hänkin opettelee koiran hoitoa ja koulutusta äidin opastuksella ) Sara syötti minulle nameja sillä välin kun Äiti kävi kaupassa, sitten kävelimme kotiin.
   Illalla harjoittelimme taas sitä ettei saa purra. Ei pure! Siitä on tullut lempileikkini koska aina kun puren olen saanut siitä aina jotain hauskaa, vaikkei Äiti olekkaan niin tarkoittanut. Nyt hän kantaa minut omaan huoneeseeni aina kun puren. Se ei ole hauskaa ja ajattelin että minun on ehkä oikeasti jo aika lopettaa pureminen. Kokeilin ihan tosi tosi varovasti kättä hampaillani, hän ei kieltänyt minua ollenkaan, Mutta heti kun puristin vähänkään leukojani yhteen hän kielsi ja aloin nuolemaan kättä. Siitä sai kehuja.
  Kun joudun huoneeseeni jäähylle, pääsen aina hetken päästä pois, Äiti avaa portin kun istun hiljaa ja katson häntä. Saan tulla pois vasta kun hän antaa luvan, muuten portti menee kiinni. Hän opettaa minulle koko ajan hieman vaikeampia asioita, mutta minä nautin haasteista ja opin nopeasti :) On todella vaikeaa odottaa kärsivällisesti lupaa tulla vaikka portti onkin jo auki! :)

Ensiviikolla käymme eläinlääkärissä ja saan rokotuksen!  Nyt sadepäivän kunniaksi voisin mennä köllöttelemään sohvalle... Mukavaa sadepäivää sinullekkin!

-Karma

10 viikkoa :)

Olen tänään 10 viikkoa vanha! olen ollut kolme viikkoa perheeni kanssa. Kaikkea mahtavaa on ehtinyt tapahtua ja olen oppinut paljon asioita. Hyviä ja Huonoja asioita äidin mielestä;

Hyvät asiat:
Osaan jo monta erilaista käskyä; Tänne, istu, maahan, ylös, katso, irti
Osaan noutaa lelun
Osaan istua odottamaan ennen kun saan ruokakupin lattialle.
Osaan tehdä tarpeeni pihalle (enimmäkseen)
Osaan olla autossa hienosti
Osaan kävellä lenkillä useimmiten reippaasti
Osaan olla hurmaava ja suloinen.

Huonot asiat:
Osaan purra salamannopeasti ja todella kovaa
Osaan hypätä sohvalle
Osaan olla tottelematta jos minulla on parempaa tekemistä
Olen supertaitava löytämään käpyjä, kaarnan paloja, tikkuja, lehtiä, yms. aarteita
Osaan nielaista ne kokonaisena

Viime viikon sunnuntaina kävimme koirakoulussa. Paikan nimi on Heiluva Häntä. Koirakoulu on mahtava paikka! Siellä on muita pentuja, mutta en saa leikkiä heidän kanssaan. Siellä leikitään omistajan kanssa ja syödään nameja! Siellä opetetaan koirien omistajille antamaan meille nameja ja leikkimään meidän kanssa! Huomenna mennään taas koirakouluun, odotan sitä innolla! Äiti sai sieltä jonkun kummallisen kapistuksen mistä kuuluu naks. Opin nopeasti että aina kun naksahtaa saa namin! :)

Sain pihalle uuden lelun. Se on oikeasti lasten lelu, ja kuuluisi leikkimökkiin, mutta minä sain sen omiin leikkeihini. Se on mahtava kapistus. Sitä voi purra, sen kanssa voi painia ja sen sisälle voi mennä :) Se on putki! En ole agilitykoira mutta hauskaahan tämä on, vaikken aikuisena enää mahdu tänne. Aion kuitenkin pitää hauskaa niin kauan kun voin :)

Kävin viikolla tapaamassa veljeäni ja hänen perheensä toista koiraa, aikuista labradoria. Minusta oli mukava nähdä veljeäni ja iso musta kaveri oli oikein hauskaa leikkiseuraa myös. Veljeni yritti esittää vähän kovanaamaa kohdatessamme mutta suotakoon se nuorelle urokselle :) pitäähän äijäilyäkin harjoitella! Leikimme hippaa ja painimme kuten ennenkin, mutta emme ihan niin paljon kuin pienempinä.
Osasin myös käyttäytyä hienosti kyläillessä, tosin pissin muutaman kerran innoissani lattialle. Siellä ei ollut pihaa, ja asuntoon mentiin hissillä. Haistoin veljeni tuoksun enkä edes huomannut jännittää Hississä olemista. Äiti ja veljeni omistajat juttelivat joivat kahvia ja saimme touhuta keskenämme.

Niin tosiaan, opin hyppäämään sohvalle. Aluksi minut nostettiin sohvalta pois, mutta olin niin sinnikäs että Äiti ja Isä keskustelivat ja päättivät että saan olla sohvalla JOS olen nätisti. Ainahan minä olen! ;) Sohvalla on mukava kölliä ja katsella telkkaria. Sohvalla on ihanaa nukkua äidin tai isän sylissä. Alan olla jo nyt aika iso syliin, parin kuukauden päästä en enää mahdu millään ainakaan äidin syliin. Nautimme siis kaikki näistäkin hetkistä, vielä kun voimme.

Tänään kävin taas eläinkaupassa, niinkuin joka viikko lauantaisin. Äiti osti minulle valjaat, herkkuja ja kävin vaa'alla. 9,3 kiloa! kasvan hienosti :) Perheeni keskimmäinen lapsi oli mukana eläinkaupassa, hän ei kyllä osannut käyttäytyä yhtään! Hänellä se hihna pitäisi olla, säntäillä nyt noin joka paikkaan ja pitää hirveää meteliä :D Äiti naureskeli hiukan pojalleen ja kehui, onneksi MINÄ osasin olla hienosti! :)

Tänään kävimme kävelyllä, minä, äiti, keskimmäinen poika ja vauva. Vauva pääsi taas reppuun koska hän ei osaa kävellä, keskimmäinen juoksi edelläni koko ajan ja minua ärsytti. Yritin tietysti juosta hänet kiinni. Puolessa välissä lenkkiä sain hihnani solmuun puskan ympäri ja menin hiukan paniikkiin. Äiti tuli irroittamaan hihnaa mutta se ei ollut helppoa painava rinkka selässä. Poikakin tuli auttamaan ja sitten onnistuin kierimään hihnan hänenkin jalkojensa ympäri :D huhhei, mikä piirileikki. Äiti ei ollut enää kovin iloinen, mutta päätti nollata tilanteen ja syöttää minulle pari namia. Ja matka jatkui kotiin päin. Kamppasin pari kertaa itseni, onkohan nämä uudet valjaat sittenkään niin hyvä juttu. Äiti nauroi ja kehui hienoista kuperkeikoista! Pah..
Oli aika rankka lenkki joten väsyin kovin. Äiti leikkasi vielä kynteni ja antoi iltaruoan. En edes jaksanut syödä kaikkea vaan päätin että parempi käydä nukkumaan. Ensiviikolla kuulemma matkustamme bussilla ja loppuviikosta saan matokuurin. Kummallisia juttuja. Öitä vaan teillekkin :)

-Karma

Kasvattajan luona, leikkiä kaverin kanssa, uimassa, seiso!

Wuf!
Ei ole ennättänyt moneen päivään kirjoitella, on ollut niin paljon kaikenlaista! Enimmäkseen löhöilyä, sillä aurinko paistaa ja on liian kuuma tehdä mitään :D onnellisena makoilen varjossa ja seuraan perheeni touhuja. Välillä yritän leikkiä heidän kanssaan mutta he eivät vieläkään anna minun purra! :( en enää yritä koko ajan haastaa heitä purupainiin, mutta muutaman kerran päivässä on pakko yrittää!
   Maanantaina, muutama päivä sitten kävimme kasvattajan luona. Tervehdin häntä kuin olisimme olleet erossa vuosia! Vain reilun viikon, mutta halusin näyttää että minulla on ollut ikävä. Menimme sisälle ja siskoni tulivat heti vastaan tervehtimään. Ja tietysti "isoveli", 8kk vanha bullmastiffijättiläinen :) isoveljeä tervehdin portin läpi ja siskojen kanssa aloimme ottaa mittaa toisistamme, äidin ja kasvattajan jutellessa. Ensin painimme kaikki vastaan kaikki, mutta sitten minusta tuntui että siskot yrittävät päteä minulle ja laitoin heidät yksitellen ojennukseen. Sitten kuljeskelin ylpeänä häntä ja nenä pystyssä ja jatkoin leikkiä :D Kävimme myös pihalla isoveljen kanssa, ihmettelemässä kaivinkonetta! Kaikkea erikoista täytyy päästä aina tarkastelemaan jos vain on tilaisuus! Olen vielä niin pieni, etten osaa oikein pelätä jos ihmiset ja eläimet ympärilläni pysyvät rauhallisina :) kävin vielä leikkimässä siskojen kanssa sisällä ja sitten olikin jo aika lähteä kotiin. Matkalla jyrähteli ukkonen ja satoi vettä, en edes viitsonyt ulista sillä olin väsynyt painimisesta ja reissusta. Hyvä näin, sillä äidillä oli täysi työ keskittyä ajamiseen.
   Seuraavana päivänä perheeni isommat lapset menivät päiväkotiin ja eskariin ja saimme löhöillä pihalla äidin ja vauvan kanssa. Kyllä ihmiset ovat mahtavia kun ovat keksineet laittaa riippumaton lastenrattaiden alle! Kyllä kelpaa.

Vaan eipä mennyt kauan kun sain kaverin kylään, sehän on se sama amstaffityttö! Voi miten olisi taas kiva painia kanssasi, mutta minua väsyttää. On liian kuuma! Jos vähän kuitenkin! Kohteliaisuudesta vierasta kohtaan painimme muutaman erän mutta sitten menin nukkumaan omaan boxiini jotta sain kunnon päikkärit! Kaverilla riitti kyllä virtaa, mutta hän onkin jo melkein puolivuotias. Kuukauden päästä olen tarpeeksi iso sanomaan kaverille että leikki loppuu nyt, minä lepään :)
   Lähdimme yhdessä autoajelulle, äiti puhui uimisesta. En tiennyt vielä mitä se on, mutta kuulosti mukavalta. Emme kuitenkaan löytäneet sitä paikkaa missä olisi voinut uida, joten veimme kaverin bussipysäkille ja lähdimme kotiin. Yritämme joku toinen kerta uudelleen.
   Eilen keksin uuden hauskan lelun! Limupullo! Mahtava kapistus, kun sitä yrttää purraa se karkaa ja sen voi saalistaa! Ja se kolisee kivasti. Ihmekkös että limupulloja on keittiössä laatikko täynnä.. Hyvä että niitä on niin paljon, minusta on kiva hakea pullo ja aloittaa leikki! Äiti yleensä irrottaa paperin pullosta puolestani, mutta ei tarvitsisi. Osaisin sen kyllä itsekkin!  Oli kuuma päivä emmekä tehneet mitään erityistä, leikimme tietysti ja kävimme kävelyllä mutta muuten oli ihan normaali päivä. Kävelyllä käyminen alkaa jo sujua hienosti, alan ymmärtää että silloin on tarkoitus kulkea reippaasti eteenpäin ja pysähtyä välillä haistelemaan juttuja, mutta ei istahtaa eikä mennä pötkölleen! :)
   Tänään menimme nyt sitten uimaan! Isot pojat ovat päivähoidossa ja lähdin äidin, vauvan ja isän kanssa heti aamusta liikenteeseen, ulisin taas pienen hetken, mutta suurin osa matkasta meni mukavasti. Jätimme auton parkkiin Ja kävelimme ison ihmisten uimarannan viereen, varjoisaan metsikköön missä oli ihan mukava pieni hiekkaranta. Enimmäkseen mutaa ja isoa soraa, eikä ihmiset halua uida sellaisissa paikoissa. Koirat eivät saa uida ihmisten hienoilla hiekkarannoilla, emmekä me haluaisikaan sillä usein ne ovat liian aurinkoisia paikkoja ja ympärillä on liikaa väkeä ja melskettä!. Kukas siinä voisi keskittyä uimaan, en minä ainakaan. Vaan enpä taida enää mennä uimaan muutenkaan, kukaan ei kertonut minulle että siinä kastuu! Yäk! Ja vesi oli kylmää. Kahlasin vähän mutta en yrittänyt uida yhtään. Ei äitikään uinut, kahlasi veteen vain jotta saisi minut sinne. Menkää itse uimaan jos haluatte, minä pyörin tässä mudassa mielummin! Lähdimme kävelemään jäätelökioskille. Perille päästyämme olin jo ihan väsy ja nukuin mukavat päiväunet puun varjossa viileällä nurmikolla. Ihanaa! Nukuin niin sikeästi etten edes huomannut pyytää jäätelöä! Heräsin vasta kun äiti kantoi minut autolle. Kotona laiskasti lekottelin hetken pihalla varjossa, mutta oli kuitenkin aika kuuma joten kömmin sisälle viileään. Vielä koko päivä aikaa keksiä koiruuksia, nyt on parempi levätä kunnolla! Illalla harjoittelimme seisomista! Omitusta touhua. Äitini ei kuullemma ole koskaan opettanut koiraa seisomaan käskystä, joten tämä on meille kummallekkin uutta!

    Mutta saan nameja joten mielelläni harjoittelen :D Kivaa yhdessäoloa, siitä kaikki koirat pitävät! 

 Parin päivän päästä aloitan koirakoulun! Jännittävää! Viimeistään sitten minulla on taas jänniä tarinoita kerrottavana! Varokaa muuten punkkeja, minä syön valkosipulia jotta verenimijät pysyvät loitolla! Muistakaa myös ottaa rennosti, kuumalla ilmalla ei kannata hötkyillä!

T. Karma

Pureminen, istuminen, katsominen, EI.

Karma täällä taas kertoilee kuulumisiaan :)
Olen jo kotiutunut. Ruoka maistuu ja riehun. Äitini on alkanut komentaa minua... olen hiukan hämilläni.
Miksei saa purra? Mikä kumma on ei? Kun pureskelen lelua se on ok ja saan kehuja. Kun pureskelen Äitiä hän kiljahtaa kovaa. Päästän irti, hän kehuu ja paijaa. Innostun ja nappaan paidan hihasta kiinni, hän sanoo EI. en kuuntele vaan jatkan, en tiedä mikä on ei. Ei, ei ei!!! Lopetan puremisen ja katson häntä hämilläni. Saan taas kehuja ja lelun, kehuja kun puren lelua. En millään vain ymmärrä miksi jotakin saa purra ja jotakin ei. Mutta lelut selvästikkin ovat sallituja, ja tietysti kaikki syötävä. kuten kävyt, kivet, kasvit. Ai, ei? Äitini sanoo että opin pian :) Jes. Jos vielä kerran kokeilen näykkäistä kädestä, teen sen hellästi :) Näin minä leikin. Ja opin leikkiessäni.

    Eilen tapasin uuden ystävän, 4kk vanhan amstaffitytön. Kun näin hänet ja hänen mahtavat lepattavat korvansa innostuin, mutta lähestyin häntä varoen. Äiti ja amstaffin omistaja ovat kavereita ja kohtasimme minun takapihallani. Kaveri halusi leikkiä, niin minäkin. Siitä alkoi loputon paini ja hippa! Mahtavaa! Olen pienempi, mutta sinnikkäämpi! Höh.. En millään onnistunut kumoamaan kaveria, mutta ehkä ensikerralla :D

    Karma, katso! Äiti sanoo.. Mitä, tuumin minä ja katson silmiin. Hyvä tyttö! Juustoa, nam! Tämä on hauska leikki! Katson ja saan namin! Katson ja saan namin! Istu, katso, nami! Jee! Tämä on hauskaa! Istuminen on helppoa. Tiedän mitä se tarkoittaa ja minusta on mukava istahtaa muutenkin! Näin sitä oppii kaikenlaista! Nyt emme opettele uusia asioita vielä. Tässä on vielä ihan tarpeeksi, kun vielä pitäisi opetella paljon kaikenlaista mitä EI saa tehdä. Ei on tyhmä sana, siitä en tykkää. Mutta kaikki muut pyynnöt kyllä täytän iloiten! Ellei minulla ole juuri jotain parempaa tekemistä!

    Vietin ensimmäisen yöni yksin alakerrassa. Jäin boxiini nukkumaan, mutta portti jätettiin auki. Yö meni mukavasti. Löysin hyvän pedin! Onnistuin kiipeämään vauvan sitteriin, siitä äiti löysi minut aamulla :D Hän oli kovin huvittunut ja kiirehti ottamaan valokuvaa!

Päivällä harjoittelimme pihan siivousta! Autoin kaikessa. Keräsimme leluja, tarkistin hampaillani lehtienkuljetuskorin kestävyyden, haravoimme! Haravointi on kivaa! Voisimme haravoida joka päivä! Haravointi on sitä että ensin roikun hampaillani haravassa ja pyörin edessä, sitten saan luun palkaksi ja menen varjoon syömään sitä, kun Äiti jatkaa haravan kanssa heilumista. Hauskaa, eikö!

  Myöhemmin kävimme mummolassa, automatka oli kamala. Tai oli aluksi.. Äiti luuli ottaneensa vahingossa mukaan orangin eikä koiraa :D tai niin hän vitsaili. Loppumatkasta rauhoutuin. Ei tämä niin kamalaa ole, tuumin ja kävin rauhassa makaamaan. Ja hetki siitä, olimme perillä! Äiti nosti minut autosta... Eikä laittanut hihnaa! Mitä ihmettä! Kävelin varovasti äidin kannoilla portaat ylös, Sara avasi oven. Arasti astelin sisään, mummo tervehti minua ja Sara paijasi minua. Kuulin miehen äänen, kuka tuli..? Tulehan näyttämään sitä elukkaa! :/ Menin tervehtimään, Ukki nousi sohvalta ja paijaili minua, kutsui mopsiksi! Mummo nauroi että suutun kun minua nimitellään, mutta en minä suuttunut. Nautin vain huomiosta ja rapsutuksista, tämähän on kiva paikka.

   Sain vettä ja menimme ulos tutkimaan pihaa. Sain taas olla vapaana, koska mummolla on iso piha eikä naapureita tai autoteitä ole lähellä. Pääsin leikkimään Saran kanssa! Sara on äitini pikkusisko, erittäin kiltti ja eläinrakas tyttö. Leikimme narulelulla ja menin piiloon terassin alle. Silloin äitini tuli jo hädissään luokseni, hän pelkäsi että jään pannastani jumiin enkä pääse pois ahtaasta paikasta. Huhhuh, minunkin tuli jo hätä ja ryömin äkkiä äidin luo. Minusta on tullut mammanhauva<3 Leikin vielä hetken ja sitten jatkoimme matkaa, eläinkauppaan! Automatkalla yritin taas vähän matkia mölyapinaa aluksi, mutta päätinkin ottaa torkut. Hiukan ajelua ja olimme perillä. Myyjä kysyy; voisinko olla avuksi. Luut ovat loppu ja minut pitää punnita, yritän kertoa, mutta ei hän näe minua tiskin takaa. Namivarastoakin voisi täydentää. Äiti yritti tilata minulle lihaa mutta myyjä oli ilmeisesti aloittelija, eikä oikein tiennyt kuinka lihatilaus tehdään, joten käymme toisessa eläinkaupassa ensiviikolla.

Kävin vaa'alla, 7,3 kiloa. Kasvan hienosti :) Olen tänään muuten 8 viikkoa vanha!
Illalla kävimme vielä kävelyllä ennen iltaruokaa. Tervehdin toisia naapureita ja heidän ystäviään ja Äiti kertoi blogistani. Toivottavasti he Tulevat lukemaan, jättäkäähän viestiä sitten! :)
 
huhhuh, aika paljon tekstiä taas parilta päivältä! Pitäisi ehkä yrittää jatkossa keskittyä enemmän olennaiseen :) Huomenna on sunnuntai ja lepopäivä. Maanantaina menemme tapamaan kasvattajaa, kaksi siskoistani ovat vielä siellä ja haluan ehdottomasti päästä leikkimään ja näyttämään mitä olen reilun viikon aikana oppinut! Kirjoittelen sitten taas! Kauniita koiramaisia unia ja ruttunaamojen kuvia<3

Eläinkaupassa ja seuraava aamu

Heipä hei :)
Eilen siis kävimme eläinkaupassa! Autoilu häkissä oli minulle suoraan sanottuna järkytys. Ulisin häkissä, en tykännyt yhtään. Itkin niin sydäntä särkevästi että Äiti meinasi kääntyä takaisin kotiin. Onneksi ei kääntynyt sillä kun pääsimme eläinkauppaan, olin jo aika rentounut jonkin verran. Eläinkaupassa oli mahtavaa! Vähän jännitti mutta mukava myyjä antoi minulle herkkua, supermahtava paikka! Paljon tuoksuja ja juttuja jokapuolella. Äiti vei minut vaa'alle. aluksi nostin tassun vaa'alle, sain kehuja. Kummallinen kapistus, mutta uskalsin mennä kokonaan vaa'alle, Äiti irroitti pantani ja antoi juuston palan. 6,7 kiloa! (olen 7vk ja 4päivää vanha) Olen kasvanut hienosti vaikken ole syönyt kunnolla alkupäivinä. Minun painoni pitäisi nousta n. kilo viikossa. Se on aika paljon. Ihmisvauvat kuulemma kasvavat n. kilon kuukaudessa.
    Äitini katseli minulle valjaita, mutta minä näytin siltä kuin olisi pissahätä joten lähdimme kiireenvilkkaa ulos. Siitä ei ollut apua sillä parkkipaikalle en osannut pissata. Olen nyt tottunut hienosti hiekkaan ja nurmikkoon, asfaltti ei vaan houkuttanut pissaamaan. Oli aika mennä kotiin. taas autoon! Kotiinpaluu sujui jo helpommin, vaikka yritin tietysti vähän huudella, jos vaikka pääsisin etupenkille ;) olen joskus hiukan  kiero. Kuitenkin  kakkahätä yllätti kesken matkan ja oli pakko.
   Äitini ei ollut vihainen, hän nosti minut autosta ja houkutteli kotiin, juoksin tietysti iloisesti sisään. Siellä ei ollut ketään, jäin yksin odottamaan että Äiti siivoaa sotkuni. Odotin hienosti ilman itkuja, olin niin helpottunut kaiken seikkailun jälkeen kotona olemisesta etten edes huomannut olevani yksin. Iskä tuli kohta luokseni yläkerrasta, hän oli laittamassa lapsia nukkumaan. Siksi talo oli niin hiljainen! Menin pian huilimaan pesääni, odottelemaan että on iltaruoan aika.
  Syötyäni ja ulkoituani oli aika käydä nukkumaan. Äiti jo toivoi, että nukkuisin omassa pesässäni rauhallisesti, mutta.. noh, haluan vielä nukkua "mamman kainalossa" ja olen niin suloinen että  äitikin mielellään nukkuu kanssani. Minun täytyy kyllä pian alkaa harjoittelemaan yksin nukkumista, sillä Perhe nukkuu yläkerrassa ja minä alakerrassa. Ei tässä ole vielä kuitenkaan kiire, olen ollut perheeni kanssa vasta 4 päivää tänään.


    Yö meni siis mukavasti Äidin tukan seassa, tyynyn päällä kuorsaten, piereskellen ja pyörien :) Nukuin nätisti koko yön, enkä pissinyt tai kakkinut sisälle. Isä heräsi töihin lähtiessään muita aiemmin ja päästi minut ulos, olikin jo kova hätä! Opin kovaa vauhtia sisäsiistiksi, perheeni on siitä kovin iloinen!
       Aamuruokien jälkeen äiti ajatteli että voisimme käydä kävelyllä. Ensin hän haki vauvan rinkan, mitä halusin pureskella heti. Ei ei ei, ei niin saanutkaan tehdä :( sitten äiti puki lapset, ilma on vielä viileä. Aikansa touhuttuaan ja laitettuaan vauvan rinkkaan, hän kutsui minua. Istuin hienosti ja sain hihnan kaulaani. Olin iloinen, sillä olen jo oppinut että hihnassa pääsee tutkimaan ulkomaailmaa. Äitini hämmästyi ja kehui minua. Vielä kolmevuotiaalle kengät oikeisiin jalkoihin ja rinkka selkään; ovi aukeaa!
      Tervehdin nätisti naapureita, mutta nopeasti, sillä Äiti hoputti. Aikani siinä intoilin ja pyörin kuin väkkärä, mutta päästyämme metsän laitaan innostuin ja valpastuin selvästi. Mahtava paikka! Pysyin polulla enkä poukkoillut enää, vauhtini kiihtyi. Olenhan bullmastiffi, "metsänvartijan koira", rakkaus metsää kohtaan on sisälläni valmiina, vaikka olenkin vielä pentu. Kiersimme pienen, n. 5 minuutin lenkin pikkuisessa metsässä. Innostuin jo vetämäänkin, eikä Äiti estellyt. Hän oli iloinen reippaasta askeleestani. Kunhan lenkkeily sujuu reippaasti, alamme opetella oikeaoppista kulkemista :)
   Nukuttuani pienet torkut ja pissatuksen jälkeen äiti yritti opettaa minulle kontaktin ottamista. Hän antoi namin aina kun katsoin häntä silmiin. Onnistuin muutaman kerran, mutta juuston haju käsissä oli niin vastustamaton että mielummin haistelin niitä ja nuoleskelin ahkerasti. Ei se mitään, sillä hiljaa hyvä tulee. Harjoittelemme pieniä hetkiä kerrallaan, vähän joka päivä.  Harjoittelemme peruskäytöstapoja, mutta usein leikkien ja saan kehuja tehdessäni oikein :) nyt äiti on alkanut kieltää puremisen. Aina kun puren, käsiä, kenkiä, lahkeita tai pohkeita, hän kieltää ja tarjoaa minulle omaa leluani. Pureminen on hyväksi, kunhan vain malttaisin pureskella sallittuja asioita :D nyt puren kaikkea mahdollista.
    Siitä tulikin mieleeni, nyt onkin  ruoka-aika! Äiti jakaa päiväannokseni vielä kahteen osaan, muuten noudatammekin jo ruokalistaani. Nyt syömään!

-Karma

 

Arki Alkaa

Olen kuulemma alkanut kotiutumaan. Sen huomaa siitä että olen alkanut näyttämään todellista luonnettani enemmän. Myös ruokahaluni alkaa palaamaan, en ole syönyt juuri mitään moneen päivään. Pentutestauksessa minusta sanottiin, että olen vilkas, taistelutahtoinen ja terävä. Paljon muutakin, mutta en nyt muista kaikkea. Haluan siis tutkia kaikkea mahdollista, painia, purra ja höyrytä kokoajan :) Onneksi omistajani tietää luonteeni, eikä ole pelästynyt yhtäkkistä muutosta käytöksessäni.
 Minulla on oma tila portaiden alla missä lepään ja syön ja leikin yksikseni. Siellä saan olla rauhassa, koska talossa on leikkiviä lapsia jotka häiritsisivät untani jos nukkuisin esim. olohuoneessa. Toisaalta minä myös häiritsen lasten leikkimistä koska tykkään vielä hyppiä ja purra paljon. Saan tietysti leikkiä heidän kanssaan kun olen rauhallinen ja tilannetta valvotaan. Joskus harmittaa kun portti suljetaan ja yritän vinkua pois, mutta portti aukeaa vasta kun olen rauhallinen. En enää niin paljon jaksa vinkua, koska siihen ei kuitenkaan reagoida.
  En ole joutunut olemaan vielä yhtään yksin, pian sitäkin harjoitellaan. Päivä sen jälkeen kun olin kotiutunut, perheen vanhin poika sairastui ja joutui sairaalaan. Häneltä leikattiin tulehtunut umpilisäke ja perheen äiti oli tietysti yön sairaalassa pojan kanssa. Olin isän ja pienempien poikien kanssa, koko yön ilman äitiä ja pärjäsin hienosti! Nyt minua on vaikea jättää harjoittelemaan yksinoloa, koska pojan pitää toipua leikkauksesta. Hän joutuu makamaan sohvalla lähes kokoajan, eikä pysty leikkimään kanssani :( kurjaa, sekä hänelle että minulle. Onneksi saan rapsutuksia kun menen nätisi sohvan viereen istumaan.
  Olen käynyt kerran päivässä lenkillä hihnassa, se on hiukan hankalaa vielä enkä oikein tiedä miten minun kuuluisi kulkea, tai mihin suuntaan. Mutta tiedän jo, koska käännytään kotiin päin ja silloin kävelen reippaammin. Kyntenikin leikattiin eilen, se ei ollut mukavaa. Mökötin hetken äidille sen jälkeen, mutta harmi unohtui nopeasti!

Veljeni kävi kylässä tänään, mahtavaa! Saimme taas painia täysillä ja tappelimme leluista! Alkuun olin ihmeissäni siitä kuka tuli, veljeeni on tarttunut vieraita hajuja hänen uudesta kodistaan. Hetken haisteltuamme aloitimme kuitenkin tunnin mittaisen hippa-paini-vetoleikki-session ja meillä oli kovin hauskaa! Nukahdimme molemmat yhtäaikaa, ja nukkuessani veljeni oli lähtenyt takaisin omaan kotiinsa.

Opin vihdoin lisäämään kuvia :) Ensimmäisessä leikin Veljeni kanssa, toisessa syön luuta leikkimökissä
ja viimeisessä on Äidin askartelema ruokalista. Olen syönyt neljä kertaa päivässä mutta nyt hissukseen siirrymme kolmeen ruokailukertaan. Koska olen isoksi kasvavaa rotua, tarvitsee perheeni kiinnittää erityistä huomiota minun ruokaani, varsinkin pentuajan. Tarvitsen laadukasta nappulaa juuri oikean määrän. En saa olla lihava, koska ylipaino on haitallista kasvulleni, toisaalta jos en saa tarpeeksi ruokaa, en kasva. Tarvitsen myös vitamiineja ja öljyjä. Omistajani onkin käynyt paljon keskustelua kasvattajan kanssa, jotta ruokkisi minua juuri oikein :)
   Kohta lähdemme ajelulle eläinkauppaan, jotta minulle tilataan jauhelihaa ja pääsen vaa'alle! On tärkeää tietää kuinka paljon kasvan, ja minut punnitaan joka viikko. Lisäksi minun täytyy käydä paljon monenlaisissa paikoissa ja kokea monenlaisia asioita jotta opin kunnolliseksi koirakansalaiseksi! Mutta kerron tuosta myöhemmin, ihan oman tarinan :) Nyt nukun hetken jotta jaksan seikkailla!

wuf wuf! T: Karma

Uusi koti

Tänäänhän se muuttopäivä koitti :) Minähän en oikein ymmärtänyt että tänään se tosiaan tapahtuu, perheeni saapui aamulla luokseni, ensin vähän leikittiin ja juteltiin. Sitten kasvattajani ja uusi omistajani täyttelivät papereita ja räpsittiin muutama kuva :D siinä keräiltiin tavaroita kasaan ja minä tuumin ettei minua tässä enää tarvita, käyn sohvan nurkkaan nukkumaan! Mutta ehei, uusi äitini tulikin hakemaan minut ja napsautti hihnan kiinni kaulapantaani! Pääsin ulos ja siellä sain tassutella ihan ensimmäistä kertaa hihnassa! Ihmisiä vähän jännitti mutta minä rauhallisesti tallustelin aikani, lorotin pissat ja sain tietysti kehuja! Sitten oli aika lähteä, autossa vasta tajusin että nyt se sitten lopultakin tapahtuu! Itkeskelin hiukan jännitystäni ja ikävääni, mutta omistajani sylissä rauhoituin silityksiin ja nukahdin. Ajomatka meni mukavasti, otin rennosti ja vedin zetaa! Kuulemma kuorsaan :D
      Pääsimme kotiin ja tutustuin uuteen kotiini, pihaan ja leluihin. Voi miten paljon leluja täällä onkaan! Kaikki eivät taida olla minulle, mutta pidän niistä silti! Pihalla on nurmikkoa, kalliota, puulaatoitus, hiekkalaatikko ja aivan mahtava koirankoppi! Sehän oli ennen lasten leikkimökki, mutta otin sen omakseni. Ainakin se on nyt myös minun leikkimökkini.

     Näytin heti omistajalleni että olen fiksu koira ja teen mielelläni tarpeeni ulos, jos hän vain päästää minut sinne usein. Nyt on jo ilta ja olen pissinyt ja kakkinut vain ulos ja olen saanut hurjasti kehuja ja vähän namia juustoa! Olen leikkinyt vauvan kanssa joka ei kaiketi pidä minusta, hän tönii minut kauemmaksi aina kun yritän pussata.. No ehkä sitten kun me kumpikin hieman kasvamme, meistä tulee hyvät ystävät! Huomenna tapaan perheen isommat lapset ja pääsen lenkille, harjoittelemme myös autoiluun tarkoitetussa häkissä olemista! Se on mukava, ihan kuin oma pesähäkkini, mutta hiukan pienempi. En ehkä aluksi tykkää kun häkki suljetaan, siksi me harjoittelemme (: 

    Pidän jo perheestäni ja kodistani kovin paljon, mutta ikävöin silti sisaruksiani ja kasvattajaani. Onneksi tapaan veljeni ensiviikolla ja kasvattajakin tulee ehkä vierailulle viikon, parin päästä!

    Nyt olen jo syönyt iltaruoan, käynyt pihalla ( satoi vettä, en viihtynyt siellä kovin kauaa ) ja käperryin pian nukkumaan omaan pesääni! Normaalisti perheeni nukkuu yläkerrassa, mutta täksi yöksi äiti jää kanssani alas.. Se on mukavaa sillä en ole tottunut nukkumaan yksin. Minä nukun omassa huoneessani mutta äiti on ihan lähellä jos minun tulee yöllä yksinäinen olo. Laittaisin kuvia jos osaisin, mutta sitä varten pitää asentaa jotain ohjelmia :) ehkä myöhemmin!
Nyt hyvää yötä ja huomenna alkaa taas uudet seikkailut! 

Tassuterveisin Karma

Esittely

Wruff! 

Sunnuntai 4.5.2014

Hei, olen Karma, pieni Bullmastiffityttönen! Synnyin 22.3.2014, olen jo 6 viikkoa vanha! Ensiviikon lauantaina muutan kasvattiperheeni luota omaan kotiini! Kun synnyin, olin kuin pikkuinen myyrä, sokea ja kuuro. Kasvoin emoni hellässä huomassa 6 sisaruksen kanssa. kasvoinkin hurjaa vauhtia ja opin joka päivä jotain uutta. Tapasin tulevan perheeni ensimmäisen kerran 19.4, silloin olin pieni ja kömpelö, mutta kovin utelias ja iloinen. Kävin ihmettelemässä rohkeasti tulevan perheeni pienintä ihmistä joka on vielä vauva ja sillä perusteella minut valittiin juuri tähän perheeseen. Seuraavan kerran näin tulevan perheeni äidin pari viikkoa sitten. Oli kaunis aurinkoinen päivä ja leikin sisarusteni kanssa ulkona. Silloin kuulin myös että toinen veljistäni muuttaisi myös lähelle uutta kotiani ja tapaisimme usein. Mahtavaa! Lähellä asuu paljon muitakin koiranpentuja mutta kerron heistä lisää sitten kun pääsen tutustumaan uusiin ystäviini. 

  Tänään tapasin taas uuden perheeni jäseniä, äidin ja vanhimman perheen pojista. Taisin käyttää hampaitani vähän turhan lujaa leikkiessäni sillä poika vähän pelkäsi ja sanoi ettei haluakkaan minua. Onneksi Äiti on edelleen aivan rakastunut minuun ja vahvistin välillämme pikkuhiljaa kehittyvää kiintymystä pussailemalla oikein kunnon suukkoja ympäri hänen naamaansa. Opin pian hallitsemaan hampaitani leikeissä joten ei syytä huoleen. Kasvattiperheessäni on myös kolme poikaa kuten tulevassa omassa kodissani, joten olen jo oppinut rakastamaan lapsia. 

  Huomenna tapaan pentutestaajan joka yrittää arvioida minua. Ehkä siitä voi olla hyötyä tulevalle perheelleni, en tiedä. Torstaina tapaan eläinlääkärin ja saan sirun, mikä se sitten lieneekään. Sitten olenkin jo valmis omaan kotiin, kunhan täytän virallisesti 7 viikkoa! On varmasti hankalaa alkuun erota sisaruksistani mutta onneksi olen saanut tutustua perheeseeni jo useaan kertaan, sain uuden kodin tuoksuisia leluja ja viltinkin, jotta muuttaminen olisi helpompaa. Kotiinlähtöä odotellessa ehtii tavaroihin tarttua myös sisarusteni ja kasvattikodin tuoksut. Tarinoin taas lisää kunhan pääsen omaan kotiini!